Se kastimerkki otsassa, eiku ?

Myös bindinä tunnettu Intialaisten otsaansa tekemän merkin tarkoitusta moni on minulle ihmetellyt. Ei, se ei ole kastimerkki, ainakaan enää. Kyseessä on hengellinen ”muistus” merkki. Aamuisin hindut aloittavat päivänsä rukoilemalla mutta koska eivät voi jäädä rukoilemaan koko päiväksi he laittavat tämän merkin otsaansa muistutukseksi. Omaa merkkiään ei tietenkään näe mutta muiden otsalla sen nähdessään he muistavat elämän merkityksen jne…

Ennen aikaan nuoret, naimattomat tytöt pitivät mustaa bindiä karkottaakseen pahoja henkiä tai huonoa onnea. Nykyään väri ei ole niin tarkka. Naidut naiset laittavat usein punaisen merkin. Miehet eivät välttämättä käytä merkkiä joka päivä mutta ainakin poojan (siunaustilaisuus/juhla) yhteydessä laittavat merkin. Tätä kutsutaan jostain syystä kuulemma nimellä Tilak.

Väri voi myös riippua siitä mitä jumalaa rukoilee. Vishnun palvojat käyttävät punaisella tehtyä v-kirjainta, jonka sisällä on valkoinen i-kirjain. Shivan seuraajat taas vetävät valkoisella kolme horisontaalista viivaa otsaansa.

Juhlakaudella poojissa (siunausserremonioissa)
minäkin laitan läntin otsaani. Varmaan
on väärä kohta ja muutenkin oudon näköinen
mutta onpahan muilla hauskaa :)

On totta, että ennen bindin väri riippui kastista; brahminien (akateemikot ja papit) merkki tehtiin valkoisella santelipuun tuhkalla puhtauden merkkinä, khatriyasien (kuninkaat, soturit ja viranomaiset) merkki oli punainen rohkeuden merkiksi, vaishyasien (liikemiehet) merkki oli keltainen joka ilmaisi vaurautta ja sudrat (palvelusluokka) käyttivät mustaa merkkiä merkkinä siitä että he palvelevat muista luokkia. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää juurikaan näe, ehkä joissakin hyvin vanhoillisissa kylissä tapa on vielä jossain määrin elossa.

Bindin tai tilakin käytöllä on jossain määrin myös terveydelliset perustat. Paikka, johon merkki laitetaan, on tärkeä hermokeskus jonka kautta jauheen, jolla merkki perinteisesti tehdään, viilentävät vaikutukset leviävät kehoon. Perinteisesti jauhe on tehty punaisesta ja keltaisesta santelipuusta, punaisesta ja keltaisesta kurkumasta, sahramista, erilaisista kukista, tuhkasta ja sinkkioksidista.

Tuo kohta, johon bindi laitetaan, on myös kolmannen silmän paikka. Kolmas silmä merkitsee minuutensa tai yksilöllisyytensä menettämistä kun ihminen saavuttaa itsevalaistumisen ja siirtyy hengellisesti korkeammalle tasolle…

Ja sitten koska tässä maailmassa mikään ei ole pyhää, niin nykyään bindi on enemmänkin muoti-ilmiö, jota käytetään ihan ympäri maailmaa myös länsimaalaisten toimesta, joille se ei merkitse ylläolevista yhtään mitään. 

Mutta onhan nämä uudet muotibindit usein hienoja :)

Formula 1 - Malesian GP

Petronas, Kuala Lumpur

Vruuum. Chennaissa asumisen iloja: ennenkin mainitsemani MATKUSTELU. 27.3.2015 työpäivän jälkeen suuntasin Chennain lentokentälle, Air Asian lennolle AK12 Kuala Lumpuriin. Lento 4h. Aikaero 2.5h - Tervetuloa sivistykseen.

Kuala Lumpur on monille tunnettu varmasti sen Petronas kaksoistorneista. Toimiva julkinen liikenne (toimiva liikenne), puhtaat kadut (ja muu ympäristö) sekä kaupungin kehittyneisyys oli taas vaihteeksi hemmottelua ja luksusta. 

Lähes tulkoon kaikki aika päivisin meni formuloihin mutta lauantai illalla läytiin "baarikadulla" katsastamassa muutama kuppila ja sunnuntaina pakollisena kohteena ehdin nähdä nuo tornit. Sen verran mieli lepäsi tässä toimivassa kaupungissa ja shoppailumahdollisuudet vaikuttuvat puoleensavetäviltä että taitaa KL kutsua meikäläistä joskus uudestaankin.

Niin se GP

Lauantaina suunnistimme rallirataa kohti, noin 60 km kaupungin ulkopuolelle. Järjestäjiä on pakko kiitellä kyytijärjestelyistä sillä reissu KL centralilta Express junalla lentokentälle (oli erikseen oma juna kisakuljetuksen ostaneille), lentokentältä bussi radalle ja vielä parkkipaikalta bussi sisäänkäynnin tuntumaan, sujui ilman pidempiä odotteluja, tunkemisia, eksymisiä, väärinymmärryksiä tai mitään muutakaan sählinkiä. 

Myös radalla järjestelyt sujuivat. Kalja- ja ruokajonot olivat lyhyet ja niitä oli riittävästi. Ainut miinus ruoka itsessään: eineshampurilainen ei ollut nautaa nähnytkään vaikka beef burgerin tilasinkin... nooh, taisi käydä huono tuuri (tässäkin) valintojen kanssa. Myös ensimmäinen vessakäynti aiheutti syvän ahdistuksen: 34 asteen vessa jossa ilma ei vaihdu ja kun pääset koppiin löydät sieltä reiän lattiassa. Tässä vaiheessa vaatteet ovat jo liimautuneet iholle kohtuu tiukasti ja reisipito ei auta happea kulkemaan yhtään paremmin... Pelkäät jo valmiiksi sitä hetkeä kun Carlsberg huutaa ulostuloa seuraavan kerran. Mutta sitten se helpotus kun toista kertaa itsesi päätät tuon pyörtymisen partaalle uhrata ja havaitset että edellisellä käynnillä kävikin vain huono tuuri: kuudesta kopista kaksi oli reiällisiä ja neljä ihan oikeita pönttövessoja!!! Ja paperi ei ollut kertaakaan loppu!

Ilmapiiri oli kuin missää samantapaisessa massatapahtumassa. Kaikki olivat hyvällä mielellä ja vaikka kannatetaankin eri tiimejä kaikki ovat tulleet saman asian takia ja viettämään hyvää aikaa. Enpä voisi sanoa etten olisi tykännyt :)

...Vaikka olisihan se toki ollut vielä asteen verran hienompaa todistaa Suomen lippu koristamassa palkintopodiumia, mutta tällä kertaa jäi sijan ja kahden päähän.

Holi – Värien juhlaa

Viime viikolla Intiassa juhlittiin Holia. Niinikään juhlaa juhlitaan ennemmin Pohjois-Intiassa kuin täällä etelässä mutta pohjoisesta tulleet Intialaiset tietenkin istuttavat omia tapojaan myös tänne.

Ennen

Jälkeen

Holia juhlitaan kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä poltetaan kokkoa jonka ympärille ihmiset kerääntyvät tanssimaan ja laulamaan. Toisena päivänä on värien juhla, jossa tutut ja tuntemattomat jahtaavat toisiaan ja sotkevat toisensa väreihin. Vesipyssyillä ja vesi-ilmapaloilla saa myös kivan värivesisodan aikaiseksi. Perinteisesti värihurvitteluun pukeudutaan valkoiseen ja kuten kuvista näkee valkoinen ei ole valkoista kovin pitkään.

Juhlaan kuuluu erityinen juoma Bhang. Juoma sisältää vettä, maitoa, mausteita kuten kardemummaa yms. mutta juoman erikoisuus on siinä että perinteisesti siihen lisätään myös bhang tahnaa, joka valmistetaan siitä kasvista mitä jotkut ihmiset polttelee... enkä nyt tarkoita tupakkaa.

Illalla värihurvittelun jälkeen käydään tapaamassa sukulaisia ja ystäviä.

Holi on, ainakin monelle, kevään merkki ja kevään saapumisen juhla. Kokko muistuttaa ihmisiä siitä että hyvä voittaa pahan. Sen takana on tarina jonka mukaan ilkeä kuningas Hiranyakashipu sai oksan joka teki hänestä tuohoutumattoman ja aikaa myöden hänestä tuli ylimielinen, luuli olevansa jumala ja käski ihmisiä palvomaan häntä kuten jumalaa. Hiranyakashipun oma poika Prahlada oli eri mieltä isänsä kanssa, jonka takia Hiranyakashipu yritti rankaista poikaansa tuloksetta. Prahladan ilkeä täti Holika juonitteli pojan istumaan kanssaan kokkoon niin että Holikalla oli viitta, joka suojaisi häntä tulelta mutta Prahlada palaisi. Tulen loimut lennättivät kuitenkin viitan Holikan yltä Prahladan päälle ja lopputulos oli että Holika paloi ja Prahlada selviytyi. Hyvä voitti pahan.

Värifestivaali taas on peruja Krishnan ja Radhan rakkaustarinasta. Krishnan ollessa vauva demoni Putana yritti myrkyttää Krishnan rintamaidollaan, josta syystä Krishnasta tuli sininen. Hän pelkäsi että tytöt ja erityisesti hänen ihastuksensa kohde Radha syrjisivät häntä värinsä takia. Krishnan äiti neuvoi häntä maalaamaan Radhan kasvot haluamallaan värillä ja tuosta lähtien Krishnasta ja Radhasta tuli pari.

On tämä välillä aika incredible India, pakko myöntää :)

Kerala backwaters

Keralan osavaltio sijaitsee noin Chennain korkeudella mutta länsirannikolla. Tämä selvästi vehreämpi osavaltio on palveluorientoitunut ja turisteille on paljon nähtävää: kauniit rannat, backwater eli pikku joista koostuva verkosto ja hill stationit, nuo britti-kolonialistien luomat kesämökkimäiset pakopaikat kukkuloilla.

Tällä reissulla kohteena oli tuo jokiverkosto, backwaters. Fort Kochilta ajoimme Alleppeyhin ja astuimme laivaan. Houseboatilla lilluttiin vuorokausi jokia pitkin nauttien rauhasta ja maisemista.

 

Matkan varrella pysähdyimme ostamaan päivällistä oheisesta kioskista. Mukaan tarttui tiikerikatkarapuja, kalaa ja joku taskurapunkin. Niitä kokki sitten kokkasi ruoaksi.

Seuraavana päivänä vietettiin vielä iltapäivä Cherai beachillä, noin 25km Kochin pohjois puolella. Nassu palo, taas kerran... En ymmärrä. Chennaissa aurinko ei tartu samalla lailla nyt ”talvella”. Mulle myös väitettiin että kyllä se olisi sama aurinko Kochilla kuin Chennaissa, mutta en tiedä uskoisko...

Kochi – Muziris Biennale 2014 taidetta

Maanantaina oli taasen vapaata, Republic Day. Noin lähtökohtaisesti ei ole kovin suotavaa riutua pitkää viikonloppua Chennaissa, joten kohteeksi tällä kertaa valikoitui Kochi (se Intiassa sijaitseva, ei Japanissa).

 Tarkoituksemme oli kiertää Fort Kochia ja käydä katsomassa nähtävyyksiä kuten Juutalaisten kaupunki, Fort Kochi, Hollantilainen palatsi ja niin edelleen. Vaan Kochilla olikin menossa nykytaiteen taidenäyttely ympäri kaupunkia ja niin jäi nuo perinteiset nähtävyydet tällä erää väliin kun jäätiin jumiin näitä teoksia tuijottamaan. Täytyypi siis taas tulla takaisin kiertämään ne perinteisetkin J

Sundarban Osa 2 – Kylä

Risteiltyämme päivät pitkät oppaamme, joka oli luonnonsuojelualueelta lainattu, kysyi jos haluaisimme piipahtaa paikallisessa kylässä. No tottahan toki.

Pääsimme taas näkemään Intiasta uuden puolen. Kylässä kaikilla talouksilla oli oma kalalampi, jossa kasvatettiin kalaa, ja puutarhassa pienempi lampi sitten  muihin tarkoituksiin. Kaikilla oli omat puutarhansa jossa kasvatetaan perunaa, kukkakaalia yms. 

Lietenä toimii savesta tehty vähän hellan näköinen kapistus, alle laitetaan tuli ja yläpuolella on kaksi reikää joille voi asettaa keittoastian tai minkälie kattilan. Lehmänlantakakkuja kerätään ja kuivatetaan yhteisvoimin koko kylälle yhteiseksi polttopuuksi.

Kulkuneuvoja ei kylässä sen enempää pörrännyt kuin tämä yksi.

Kylän koulu, luokat 1-4.

Riisi on täällä päin kylien päätulonlähde.

Oppaamme kertoi että Sundarbanin alueen kylien suurimmat haasteet  ovat: 

• Eroosio – Nousu- ja laskuvesi kuluttavat rantoja ja syövät koko ajan saarteen pinta-alaa
• Liikkuminen. Saarilta toisille tai mantereelle
• Lääkärit. Alueella ei ole kunnon lääkäreitä saatavilla.

Tässä paikallinen julkinen. Porukkaa lappaa markkinoille ja takas.

Ja tässä se kaikkein oudoin apina ...täällä päin ainakin.

Sundarban – Osa 1

Viime viikonloppuna teimme reissun Sundarbanin kansallispuistoon. Tämä UNSECOn maailman perintökohde sijaitsee Kolkatan ja Bangladeshin välissä ja se on yksi maailman suurimmista Mangrove-metsistä. Vaikka tiikeriä ei bongatukaan, sen verran tuli nähtyä että jaan tämän reissun pariin eri kirjoitukseen.

Osa 1 – Tiger reservation ja muut ötökät

Olimme varanneet kahden yön houseboat risteilyn pitkin suistoaluetta. Sundarbanin Intian puoleinen kansallispuiston alue on jaettu kolmeen osaan: pieni alue jonne kaikki pääsevät, jonka lisäksi pieni alue jonne paikalliset kalastajat ja kyläläiset saavat mennä ja suurempi alue joka on oikeastaan rauhoitettu luonnonsuojelualue. Tuonne turisteillekin sallitulle alueelle on rakennettu muutamaan paikkaan aidatut alueet (Tiger reservation), joissa on katselutornit ja museo alueen eläimistä ja luonnosta.

 Mangrove-puulle ominaista ovat sen ilmajuuret.

Kovin sitä tikrua yritettiin houkutella ja kuikuilla mutta ei sitten tällä kertaa onnistunut. Krokoja nähtiin senkin edestä, varmaan seitsemän vähän pienempää ja isompaa. Minulle valkeni myös totuuksia eläinmaailman realiteeteista: isot krokot syö pikku krokoja! Taitaa olla noita viidakon vahvimman lakeja mutta tuo fakta oli mennyt minulta täysin ohi.

Kingfishereitä, ja en tarkoita sitä olutta vaan lintua (Kuningaskalastajia), on olemassa 16 eri väriä, joista kahdeksaa löytyy Sundarbanin alueelta. Näistä bongasimme kuusi.

Kännykän kameran optiikka ei taida olla aivan parasta luontokuvaukseen...

Muita reissulla nähtyjä ötököitä:

Jalohaikaroiden aamukokous

Apsuja

Villisikoja

Bambi (spotted deer)

Ja delfiinit, jotka eivät olleet valokuvauksellisella päällä... Hence, ei kuvaa.