Kerala backwaters

Keralan osavaltio sijaitsee noin Chennain korkeudella mutta länsirannikolla. Tämä selvästi vehreämpi osavaltio on palveluorientoitunut ja turisteille on paljon nähtävää: kauniit rannat, backwater eli pikku joista koostuva verkosto ja hill stationit, nuo britti-kolonialistien luomat kesämökkimäiset pakopaikat kukkuloilla.

Tällä reissulla kohteena oli tuo jokiverkosto, backwaters. Fort Kochilta ajoimme Alleppeyhin ja astuimme laivaan. Houseboatilla lilluttiin vuorokausi jokia pitkin nauttien rauhasta ja maisemista.

 

Matkan varrella pysähdyimme ostamaan päivällistä oheisesta kioskista. Mukaan tarttui tiikerikatkarapuja, kalaa ja joku taskurapunkin. Niitä kokki sitten kokkasi ruoaksi.

Seuraavana päivänä vietettiin vielä iltapäivä Cherai beachillä, noin 25km Kochin pohjois puolella. Nassu palo, taas kerran... En ymmärrä. Chennaissa aurinko ei tartu samalla lailla nyt ”talvella”. Mulle myös väitettiin että kyllä se olisi sama aurinko Kochilla kuin Chennaissa, mutta en tiedä uskoisko...

Kochi – Muziris Biennale 2014 taidetta

Maanantaina oli taasen vapaata, Republic Day. Noin lähtökohtaisesti ei ole kovin suotavaa riutua pitkää viikonloppua Chennaissa, joten kohteeksi tällä kertaa valikoitui Kochi (se Intiassa sijaitseva, ei Japanissa).

 Tarkoituksemme oli kiertää Fort Kochia ja käydä katsomassa nähtävyyksiä kuten Juutalaisten kaupunki, Fort Kochi, Hollantilainen palatsi ja niin edelleen. Vaan Kochilla olikin menossa nykytaiteen taidenäyttely ympäri kaupunkia ja niin jäi nuo perinteiset nähtävyydet tällä erää väliin kun jäätiin jumiin näitä teoksia tuijottamaan. Täytyypi siis taas tulla takaisin kiertämään ne perinteisetkin J

Sundarban Osa 2 – Kylä

Risteiltyämme päivät pitkät oppaamme, joka oli luonnonsuojelualueelta lainattu, kysyi jos haluaisimme piipahtaa paikallisessa kylässä. No tottahan toki.

Pääsimme taas näkemään Intiasta uuden puolen. Kylässä kaikilla talouksilla oli oma kalalampi, jossa kasvatettiin kalaa, ja puutarhassa pienempi lampi sitten  muihin tarkoituksiin. Kaikilla oli omat puutarhansa jossa kasvatetaan perunaa, kukkakaalia yms. 

Lietenä toimii savesta tehty vähän hellan näköinen kapistus, alle laitetaan tuli ja yläpuolella on kaksi reikää joille voi asettaa keittoastian tai minkälie kattilan. Lehmänlantakakkuja kerätään ja kuivatetaan yhteisvoimin koko kylälle yhteiseksi polttopuuksi.

Kulkuneuvoja ei kylässä sen enempää pörrännyt kuin tämä yksi.

Kylän koulu, luokat 1-4.

Riisi on täällä päin kylien päätulonlähde.

Oppaamme kertoi että Sundarbanin alueen kylien suurimmat haasteet  ovat: 

• Eroosio – Nousu- ja laskuvesi kuluttavat rantoja ja syövät koko ajan saarteen pinta-alaa
• Liikkuminen. Saarilta toisille tai mantereelle
• Lääkärit. Alueella ei ole kunnon lääkäreitä saatavilla.

Tässä paikallinen julkinen. Porukkaa lappaa markkinoille ja takas.

Ja tässä se kaikkein oudoin apina ...täällä päin ainakin.

Sundarban – Osa 1

Viime viikonloppuna teimme reissun Sundarbanin kansallispuistoon. Tämä UNSECOn maailman perintökohde sijaitsee Kolkatan ja Bangladeshin välissä ja se on yksi maailman suurimmista Mangrove-metsistä. Vaikka tiikeriä ei bongatukaan, sen verran tuli nähtyä että jaan tämän reissun pariin eri kirjoitukseen.

Osa 1 – Tiger reservation ja muut ötökät

Olimme varanneet kahden yön houseboat risteilyn pitkin suistoaluetta. Sundarbanin Intian puoleinen kansallispuiston alue on jaettu kolmeen osaan: pieni alue jonne kaikki pääsevät, jonka lisäksi pieni alue jonne paikalliset kalastajat ja kyläläiset saavat mennä ja suurempi alue joka on oikeastaan rauhoitettu luonnonsuojelualue. Tuonne turisteillekin sallitulle alueelle on rakennettu muutamaan paikkaan aidatut alueet (Tiger reservation), joissa on katselutornit ja museo alueen eläimistä ja luonnosta.

 Mangrove-puulle ominaista ovat sen ilmajuuret.

Kovin sitä tikrua yritettiin houkutella ja kuikuilla mutta ei sitten tällä kertaa onnistunut. Krokoja nähtiin senkin edestä, varmaan seitsemän vähän pienempää ja isompaa. Minulle valkeni myös totuuksia eläinmaailman realiteeteista: isot krokot syö pikku krokoja! Taitaa olla noita viidakon vahvimman lakeja mutta tuo fakta oli mennyt minulta täysin ohi.

Kingfishereitä, ja en tarkoita sitä olutta vaan lintua (Kuningaskalastajia), on olemassa 16 eri väriä, joista kahdeksaa löytyy Sundarbanin alueelta. Näistä bongasimme kuusi.

Kännykän kameran optiikka ei taida olla aivan parasta luontokuvaukseen...

Muita reissulla nähtyjä ötököitä:

Jalohaikaroiden aamukokous

Apsuja

Villisikoja

Bambi (spotted deer)

Ja delfiinit, jotka eivät olleet valokuvauksellisella päällä... Hence, ei kuvaa.

Agra med folkarna

Marraskuun alussa sain odotettuja vieraita: minun vanhemmat! Isänihän hoppaa täällä vähän väliä töiden lomassa mutta nyt oli mukana taas naisvahvistus. Äitini edellinen visiitti kolmisen vuotta sitten ei ollut niinkään onnistunut ja hänen muistot Intiasta eivät ehkä ruusuisimmat, joten se että hän vielä tuli minua katsomaan oli loistavaa.

Viikko meni aika rutiinilla kun töissä piti kuitenkin käydä. Perjantai iltapäivällä lensimme Delhiin, jossa saimme nauttia upeasta merenelävä illallisesta Leela Palacessa. Noista ravuista, kaloista sun muista ökkömönkiäisistä sai itse osoittaa mitä haluaa, hih.

Aamulla lähtö Agraan 7.30 ja meidän perhe ei sitten millään ole aamuvirkku, nooh sai sitä autossa nukuttua. Onneksi moni oli ehtinyt suositella oppaan käyttöä niin olimme sellaisen etukäteen varanneet. Meni kaikki jonotukset sun muut ihmettelyt hienosti kun yksi vähän potki oikeaan suuntaan puhumattakaan siitä että sai historian tunnin livenä eikä mistään esittesstä luettuna.

Agrassa siis sijaitsee yksi maailman perintökohteista: Taj Mahal, sekä Agra Fort. Kummatkin Suurmoguulien rakennuttamia pytinkejä ajalta jolloin nuo suurmoguulit, jotka olivat muslimeja, hallitisivat Intiaa. Taj Mahalin yksityiskohtien tarkkuus ja työnlaatu olivat aivan uskomattomia ja Agra Fortin historia olisi ehkä verrattavissa saippuaoopperaan.

Yksi pakkoIntiaetappi siis suoritettu, ei niin että se mitenkään niin pakolta tai ainakaan puulta maistunut J

Hashingiä ja Oktoberfesteilyä Colombossa

HHH – Hash House Harriers – on maailmanlaajuinen niin sanottu juoksukerho. Sen juuret juontavat toisen maailman sodan aikaiseen Malesiaan, jossa brittisotilaat keksivät lieventää juomisen aiheuttamaa pöhnää juoksemalla. Lenkin jälkeen toki oli taas aika nesteyttää jälleen...

Hash ryhmiä löytyy kaupungeista ympäri maailmaa, tässä juuri äsken opin että jopa Turussa toimii jonkilainen Hash-juoksukerho. Chennaissa ryhmiä on kaksi: Madras Hash ja nuorempi Chennai Hash. Kumpikin kerho juokseen joka toinen sunnuntai ja toki niin etteivät ne ole päällekkäin eli juoksemaan, tai toki kävelemään (sositeltua varsinkin jos edellinen ilta on ollut kovin vauhdikas tai jos on juuri vetänyt Flying Elephantin kuohari brunssin) pääsee siis joka sunnuntai. Sosiaalielämääni hyvin ohjaavan pomoni ansiosta päädyin tutustumaan oheiseen toimintaan Chennaihin asettuessani. Kesän matkustelun ohessa ehdin sen verran lajia kokeilemaan että sain oman hash-nimeni, se annetaan kolmannella kerralla.

Näiden viikottaisten lenkkien ohessa aina vähän väliä on hash vierailuja. Colombo-Madras Hash on jo perinne, nyt vaan valitettavasti pääsi unohtumaan kuinka pitkä sellainen. Sopivasti on sattunut että tämä Hash ajoittuu hienosti samalle ajalle kun Colombon Hiltonin Oktoberfestit ;)

Torstai-iltana lennätti koneeni siis Colomboon ja perjantaina päivä alkoi mukavasti shoppailulla, toim. huom. tonne haluun uudelleen: 5 paitaa (joista 2 Kappaa), 3 hametta, shortsit, mekko (Zara) ja pikkulaukku kustansivat yhteensä maksimissaan noin 80€. Tottakai piti tietää oikea kauppa, onneksi Hash porukassamme oli muutama entinen Colombo asukki niin he osasivat ohjeistaa oikeaan suuntaan.

Illan lenkki oli mukava ja ringin jälkeen (lenkki päättyy aina rinkiin jossa puretaan lenkki: kiitetään reitin tekijöitä, rankaistaan ”rikkomuksista”, nimetään neitsyet) suuntana oli Oktoberfest. Sitäpä ei vissiinkään tarvitse selittään miten se homma toimii. Saksalaiskarkeloiden jälkeen palasimme kämpille ja, no, jatkoimme, ja jatkoimme...

Seuraavan päivän lenkki olikin sitten se kävelyversio, nukuin sentään sen pari tunia bussissa. Onneksi on sen verran suomalaista sisua että vaikka kuinka hapettaa niin periksi ei anneta, kiivettävänä nimittäin ole kohtuullisen korkea kallio! No mutta tietenkin. Maisemat olivat kuitenkin krappiskuoleman arvoiset J Valitettavasti ne nyt puuttuvat koska tuon läpi yön tintatun yön takia kännykän lataaminen unohtui ja Aasialaisen sisu ei kestänyt huipulle tämän Suomalaisen matkassa. Illan kruunasi, no mikäs muukaan, kuin Oktoberfest!

Sunnuntaina jo otettiin vähän rennomalla kädellä ja valmistauduttiin tulevaan viikkoon. Oma koneeni lähti 7.10 eli herätys siinä 4.00 ja suoraan kentältä toimistolle. Mutta kun oli sen arvoista.

Mahtava viikonloppu! Ihq Hash! On On!

Valon juhlaa – Diwali

Intiassa pääuskonnon ollessa eri kuin Suomessa myös niin sanotut pankkipäivät ajottuvat vähän eri lailla. Lokakuun noin puolessa välissä Hindujen Diwali on heidän ehkä suurin juhlansa ja verrattavissa meidän Jouluun. Keskellä viikko tehdas oli kiinni kaksi päivää. Diwaliin kuuluu lahjojen antaminen ja ilotulitteiden paukuttaminen, ja kunnolla. Voitte kuvitella kun asukastiheys Chennaissa on 20 000/km² verrattuna Turun 748,2/km² että pommit kajahtelevat täällä hieman erilailla, puhumattakaan niistä turvallisuusohjeista – niin siis anteeksi mistä? Onhan se omalla tavalla hienoa kun ei tarvitse kuin nostaa päätää jossain päin taivasta välähtää nätit värit mutta jos sotatannerta ei pääse pakoon edes vällyjen väliin niin suomalaisella voi alkaa vähän kiristää... Pommittelua kesti siis noin viisi päivää. Ensin voimistuen ja sitten laantuen. 

 Ei niin ettei jotain hyvääkin: minä sain ensimmäiset bisneslahjani ;)