Pahimman kulttuurishokin koin pre-visiitillä huhtikuun alussa. Tämä verraten vaalea tyttö ensi kertaa ikinä Aasiassa ei tuntenut ihan olevansa niinsanotulla mukavuusalueella. Se tunne kun porukkaa tuijottaa kuin mitäkin sirkusapinaa oli muutaman päivän ajan hyvinkin ahdistava. Pikkuhiljaa siihen ehkä alkoi tottua.
Joka tapauksessa muuttoreissu oli jo huomattavasti rennompi. Tuijotus ei enää ahdistanut, huonoa englantia, likaa sekä sitä, että kaikki ei todellakaan mene niinkuin elokuvissa, osasi jo odottaa. Yllä olevan valokuvan nappasin työmatkalta, jotenkin niin ihanan stereotyyppinen :)
Mielenkiintoista on se, kuinka nopeasti olen ympäristöön aika pitkälti tottunut. Alkaa olla jo aika normaalia että skootterin päällä kuljetetaan kerralla koko perhe. Kyllä, isä ohjaa ja yksi lapsi seisoo hänen edessä, äiti istuu taaimpana ja hänen sekä isän välissä istuu toinen lapsi. Kaikki tietenkin ilman kypärää. Siis eikö Suomessa muka?
Pankkitilin avamiseen tarvittiin noin 20 allekirjoitusta. Ei, en liioittele! En ole varma jos edes 20 riittää sillä myös joka ikinen kopio (esim. kopio passista) pitää allekirjoittaa... Käsittääkseni siitä huolimatta nämäkin asiat ovat menneet täällä eteenpäin sillä kun esimieheni kolme vuottaa sitten saapui Chennaihin pankkitilin avaamiseen meni luultavammin muutama viikko. Nyt he lupasivat että tili avautuu kolmen työpäivän päästä. Se että voiko siihen luottaa on taas eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti