Niin että Chennaissa satoi

…tai sataa kai vähän vieläkin

Chennai sai pahimmat sateet sataan vuoteen. Chennai tulvii. Yli 250 ihmistä on kuollut tulvien vuoksi. Ihmisiä on evakuoitu kodeistaan. Ihmiset ovat joutuneet lähtemään evakkoon kodeistaan, koska vettä on polveen tai jopa vyötäröön asti. Kadut ovat veden peitossa. Tehtaita suljettiin jo pari päivää sitten. Lentokenttä, Intian neljänneksi suurin, on ollut kiinni jo pari päivää. Lähinnä kaikki on kiinni, kaupat, ruokaa ei saa. Siltoja on sortunut tai veden alla. Koulut ovat olleet kiinni jo pari viikkoa, ensimmäisten pahojen sateiden jälkeen. Täällä kuljetaan kaduilla veneillä. Intian pääministeri on lähettänyt kriisiapua, puolisotilaallisia joukkoja ja myöntänyt kriisiapurahaa.

Muutama viikko sitten saapui joka vuotinen syysmonsuuni Chennaihin. Olin tuolloin matkoilla ja kun tulin kotiin ihmiset kertoivat että viikonloppuna oli tullut paljon vettä. No viikon päästä sitä seurasi lisää, enemmän. Joillain alueilla ihmisiä evakuoitiin, muutamat tehtaat joutuivat sulkemaan, koulut sulkivat. Sitten oli pari viikkoa ”rauhallista”, jopa aurinko näyttäytyi. Ja sitten vettä tuli lisää.

Tiistai aamupäivällä alettiin jo ennustaa että nyt tulee vettä ja paljon. Puolelta päivin tehtaat taas alkoivat sulkemaan oviaan. Illalla suljettiin lentokenttä. Tänään on torstai, eilisestä asti kaikki on ollut kiinni. Sähkö katkesi varmaan koko kaupungista tiistai-iltana. Nyt mennään generaattoreilla, siellä missä niitä on. Kuinka pitkälle riittää diesel?

Asun kompleksissa, joka on nostettu katutasosta. Täällä on selvitty ilman lammikoita alueen sisällä, tosin edestä menevä katu tietysti lainehtii. Autot ovat selvinneet, toisin kuten joissain parkkihalleissa missä ne ovat melkein kattoon asti veden alla. Meillä generaattori. Dieselin ollessa vähissä sitä käytetty pari tuntia päiväsaikaan ja sitten kun tulee pimeää illalla ja yöllä. Muuta sähköä ei toistaiseksi nyt ole. Läheskään kaikilla ei ole minkäänlaista energiaa.

Lentokenttä, kei ihme että koneet ei lennä. Kuva napattu facebookista

First world problems: en ole poistunut talosta tiistai iltapäivän jälkeen. Eilen minulla oli sentään netti, en ollut täysin eristyksissä, tänään ei ole sitäkään. Generaattori ei anna tarpeeksi voimaa pyörittää isoja asioita kuten jääkaappia; pakastin on jo sulanut. Edellisviikolla sain suomituomisina poronkäristystä, piti pitää pikkujoulujuhlat ja tarjota eksoottista poroa. Se oli siellä pakastimessa… Pikkujoulujuhlat toki voi siirtää, niiden piti olla huomenna. Pää alkaa kuitenkin jo hajoamaan. On yksinäistä, ahdistaa. Tiistaista asti seuranani on ollut televisio iltaisin kun on sähköä, päivisin kirjat ja sudoku. En edelleenkään ole pääsyt lähtemään mihinkään. Hotelliin ei päässyt pakoon koska lentokentän ollessa suljettu hotellien asiakkaat eivät tietenkään ole päässeet lähtemään hotelleista. Näistä mikään ei tietenkään ole oikea ongelma verrattuna siihen minkälaiset olot suurimmalla osalla Chennain asukkaista tällä hetkellä on. Tämä on ”hemmotellun” ensimmäisen maailman expatin elämää kehitysmaassa.

Perjantaina jo helpottaa sähköt ovat palanneet, sadetta ei ole tullut enää, ainakaan merkittävästi, toivo että ehkä huomenna pääsisi kauppaan tai näkisi muita ihmisiä on realistinen. Netti ei toimi vieläkään eikä puhelinverkko, olen edelleen eristyksissä. Mutta enää ei ahdista.

Noin muutama sata metriä ennen työpaikkaa silta romahtanut

Lauantaina pääsin kaupassa käymään. Yhden isomman lammikon läpi joutui lätistelemään niin että jalat kastui, ei muuten mutta haisi niin pahalta että oli pakko pestä jalat saman tien kun pääsi kotiin.

Sunnuntaina toimii netti, sain kirjoituksen postattua. Toivottavasti huomenna pääsisi töihin asti.