Mekong Indochina Hash – Yangon, Myanmar

Muutaman työpäivän jälkeen palattua edelliseltä reissulta oli aika suunnata kohti seuraavaa hash- tapahtumaa Myanmariin. Myanmar, eli vain muutama vuosi sitten Burma nimellä tunnettu maa, on vasta viime vuosina avannut rajojaan turismille ja vapaammalle matkustukselle sekä (länsimaalaiselle) kehitykselle. Viisumi tarvitaan, mutta e-viisumi hakemus oli helppo täyttää netissä ja vastaus tuli parissa päivässä. Vähän päänahkaa kipristeli tapahtuman järjestäjien varoittelu että e-viisumi ei tuona aikana toimisi, koska kyseisenä viikonloppuna järjestettiin myös parlamenttivaalit… No homma skulasi immigrationissa kuin missään muualla (niin no paitsi Intiassa). On se kumma kun maa joka on avannut rajansa vastikään saa tällaisen homman toimimaan parissa vuodessa mutta Intiassa homma tökkii vaikka vuosia yritetty. Myanmariin voi jopa hakea turisti e-viisumin lisäksi jo business e-viisumia, joka nyt ei tulisi Intialaisille pieneen mieleenkään.

Joka vuotinen Mekong Indochina hash kerää noin 300 osallistujaa suurimmaksi osaksi Aasian ja Australian alueelta. Suurin osa osallistujista oli pitkäaikaisia hashaajia ja monille Mekong on vuotuinen traditio.

Pienenä töyssynä tuossa viikonlopussa tosiaan oli ne vaalit. Vuonna 2011 Myanmarissa järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit, joiden tuloksena vuosia hallinnut sotilasjuntta sai loppunsa eli nämä olivat vasta maan toiset vapaat vaalit, josta syystä ilmapiiri oli vielä hieman arka. Pari tuona viikonloppuna vältettävää asiaa olivat julkinen alkoholin juonti ja suuret kokoontumiset. Joo, hyvin menee yhteen 300 hengen hash porukan kanssa…

Ehkäpä osin tuosta johtuen lenkit olivat kaupungin ulkopuolella ja sunnuntain hangover run kulki pienten kylien läpi. Paikalliset olivat kokoontuneet kaipeille kyläteilleen ihmettelemään meitä. Lapset vilkuttelivat, heittivät ylävitosia ja jotkut juoksivat perässä jonkun matkaa.

Myanmar on tosiaan vasta kehityksensä alussa mutta silti se näyttää edistyvän aika vauhdikkaasti. Luulen että jo puolen vuoden tai vuoden päästä (varmaan täytyy seuraavaan Mekong Indochinaan ainakin lähteä)  voisi kaupunkikuvassa huomata muutoksen. Kunhan vaan eivät upeita temppeleitä tai kolonialistisia rakennuksia tuhoaisi rakentamisen rytäkässä.