Kerala backwaters

Keralan osavaltio sijaitsee noin Chennain korkeudella mutta länsirannikolla. Tämä selvästi vehreämpi osavaltio on palveluorientoitunut ja turisteille on paljon nähtävää: kauniit rannat, backwater eli pikku joista koostuva verkosto ja hill stationit, nuo britti-kolonialistien luomat kesämökkimäiset pakopaikat kukkuloilla.

Tällä reissulla kohteena oli tuo jokiverkosto, backwaters. Fort Kochilta ajoimme Alleppeyhin ja astuimme laivaan. Houseboatilla lilluttiin vuorokausi jokia pitkin nauttien rauhasta ja maisemista.

 

Matkan varrella pysähdyimme ostamaan päivällistä oheisesta kioskista. Mukaan tarttui tiikerikatkarapuja, kalaa ja joku taskurapunkin. Niitä kokki sitten kokkasi ruoaksi.

Seuraavana päivänä vietettiin vielä iltapäivä Cherai beachillä, noin 25km Kochin pohjois puolella. Nassu palo, taas kerran... En ymmärrä. Chennaissa aurinko ei tartu samalla lailla nyt ”talvella”. Mulle myös väitettiin että kyllä se olisi sama aurinko Kochilla kuin Chennaissa, mutta en tiedä uskoisko...

Kochi – Muziris Biennale 2014 taidetta

Maanantaina oli taasen vapaata, Republic Day. Noin lähtökohtaisesti ei ole kovin suotavaa riutua pitkää viikonloppua Chennaissa, joten kohteeksi tällä kertaa valikoitui Kochi (se Intiassa sijaitseva, ei Japanissa).

 Tarkoituksemme oli kiertää Fort Kochia ja käydä katsomassa nähtävyyksiä kuten Juutalaisten kaupunki, Fort Kochi, Hollantilainen palatsi ja niin edelleen. Vaan Kochilla olikin menossa nykytaiteen taidenäyttely ympäri kaupunkia ja niin jäi nuo perinteiset nähtävyydet tällä erää väliin kun jäätiin jumiin näitä teoksia tuijottamaan. Täytyypi siis taas tulla takaisin kiertämään ne perinteisetkin J

Sundarban Osa 2 – Kylä

Risteiltyämme päivät pitkät oppaamme, joka oli luonnonsuojelualueelta lainattu, kysyi jos haluaisimme piipahtaa paikallisessa kylässä. No tottahan toki.

Pääsimme taas näkemään Intiasta uuden puolen. Kylässä kaikilla talouksilla oli oma kalalampi, jossa kasvatettiin kalaa, ja puutarhassa pienempi lampi sitten  muihin tarkoituksiin. Kaikilla oli omat puutarhansa jossa kasvatetaan perunaa, kukkakaalia yms. 

Lietenä toimii savesta tehty vähän hellan näköinen kapistus, alle laitetaan tuli ja yläpuolella on kaksi reikää joille voi asettaa keittoastian tai minkälie kattilan. Lehmänlantakakkuja kerätään ja kuivatetaan yhteisvoimin koko kylälle yhteiseksi polttopuuksi.

Kulkuneuvoja ei kylässä sen enempää pörrännyt kuin tämä yksi.

Kylän koulu, luokat 1-4.

Riisi on täällä päin kylien päätulonlähde.

Oppaamme kertoi että Sundarbanin alueen kylien suurimmat haasteet  ovat: 

• Eroosio – Nousu- ja laskuvesi kuluttavat rantoja ja syövät koko ajan saarteen pinta-alaa
• Liikkuminen. Saarilta toisille tai mantereelle
• Lääkärit. Alueella ei ole kunnon lääkäreitä saatavilla.

Tässä paikallinen julkinen. Porukkaa lappaa markkinoille ja takas.

Ja tässä se kaikkein oudoin apina ...täällä päin ainakin.

Sundarban – Osa 1

Viime viikonloppuna teimme reissun Sundarbanin kansallispuistoon. Tämä UNSECOn maailman perintökohde sijaitsee Kolkatan ja Bangladeshin välissä ja se on yksi maailman suurimmista Mangrove-metsistä. Vaikka tiikeriä ei bongatukaan, sen verran tuli nähtyä että jaan tämän reissun pariin eri kirjoitukseen.

Osa 1 – Tiger reservation ja muut ötökät

Olimme varanneet kahden yön houseboat risteilyn pitkin suistoaluetta. Sundarbanin Intian puoleinen kansallispuiston alue on jaettu kolmeen osaan: pieni alue jonne kaikki pääsevät, jonka lisäksi pieni alue jonne paikalliset kalastajat ja kyläläiset saavat mennä ja suurempi alue joka on oikeastaan rauhoitettu luonnonsuojelualue. Tuonne turisteillekin sallitulle alueelle on rakennettu muutamaan paikkaan aidatut alueet (Tiger reservation), joissa on katselutornit ja museo alueen eläimistä ja luonnosta.

 Mangrove-puulle ominaista ovat sen ilmajuuret.

Kovin sitä tikrua yritettiin houkutella ja kuikuilla mutta ei sitten tällä kertaa onnistunut. Krokoja nähtiin senkin edestä, varmaan seitsemän vähän pienempää ja isompaa. Minulle valkeni myös totuuksia eläinmaailman realiteeteista: isot krokot syö pikku krokoja! Taitaa olla noita viidakon vahvimman lakeja mutta tuo fakta oli mennyt minulta täysin ohi.

Kingfishereitä, ja en tarkoita sitä olutta vaan lintua (Kuningaskalastajia), on olemassa 16 eri väriä, joista kahdeksaa löytyy Sundarbanin alueelta. Näistä bongasimme kuusi.

Kännykän kameran optiikka ei taida olla aivan parasta luontokuvaukseen...

Muita reissulla nähtyjä ötököitä:

Jalohaikaroiden aamukokous

Apsuja

Villisikoja

Bambi (spotted deer)

Ja delfiinit, jotka eivät olleet valokuvauksellisella päällä... Hence, ei kuvaa.