Loppu vuoden koettelemuksia osa 3
Sykloni Vardah

Hyvä että edes viikko ehti kulua tuosta edellisestä Tamil Nadun arkea sekoittaneesta tilanteesta kun jo toinen oli edessä. Sunnuntai-iltana 11.12. sääennuste varoitteli Chennaita lähestyvästä Vardah sykloonista. Taas ilmoitettiin että koulut yms. ovat kiinni maanantaina sykloniuhan vuoksi ja aamuyöstä sitten muutkin firmat ilmoittivat pitävänsä ovensa kiinni.

Koko yön satoi kaatamalla vettä ja hiukan tuuli ulisi välillä mutta ei sen erikoisempaa. Aamulla sade rauhoittui ja aamupäivästä katkesi sähköt. Tuuli alkoi nousta. Meno hurjistui. Katselimme ikkunasta kun palmut taipuivat tuulessa ja yhtäkkiä räks! Vastapäätä katua isosta puusta katkesi erittäin iso oksa talon pihalle juuri ja juuri väistäen auton, joka oli juuri lähdössä pihasta.

Ennen

Jälkeen

Parin tunnin päästä tuuli laantui. Olimme ”myrskyn silmässä”. Onneksi syklonin jälkimmäinen reuna rauhoittui ennen maalle saapumistaan eikä ollut enää niin hurja kuin ensimmäinen erä. Ilta meni kynttilän valossa istuessa ja ihmetellessä. Hella sentään toimi koska käy kaasulla. Ruokana oli sitä helpointa, nuudeleita. Kännyköiden akut hiipuvat… Kalat kuolivat kun akvaarion filtteri/happilaitteet eivät pelaa. Sähköt edelleen poikki, alkoi käydä selväksi että seuraavana päivänä ei taida olla töihin menemistä...

Seuraava aamu valkeni rauhallisena ja poutaisena. Päätimme lähteä pienelle rundille katsomaan mitä sykloni oli saanut aikaiseksi. Kadut olivat täynnä oksia ja siellä täällä näkyi kaatuneita puita. Sähköjohdot olivat menneet niiden mukana. Ajaminen ei ollut aivan yksiselkoista, pienemmiltä kaduilta piti tehdä u-käännös kun kaatuneet puut blokkasivat tien.

Sähköt edelleen poikki, ei tietoa koska olisi tulossa takaisin. Kännyköiden akut alkaa vetää aivan viimeisiä. Edellisillan toisinnon pelossa, siirrymme hotelliin. Ja sielu lepää. Ilmastointi pelaa, kännykät saavat virtaa, aivot lepäävät tv:n ääressä koomatessa, ruokaa saa vaikka mitä! Haluan pizzaa.

Levätyn yön jälkeen toivo on palannut että sähköt varmaan palaavat pian. Toimistolla mennään edelleen varavirran kanssa, internet-yhteydet vielä katki, minun ei ole järkeä lähteä ajamaan niin kauas turhaan. Käyn kotona vaihtamassa vaatteita. Kotona ei toimi mikään yhteys, ei netti eikä puhelinverkko, en saa yhteyttä poikaystävääni päivän aikataulusta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan lähden takaisin hänen luokseen. Matkalla nettiyhteys palaa ja viestejä on tullut whatsappiin, facebookkiin, facebookin seinälle jne. Yritän soittaa hänelle – ei yhteyttä. Kuinka riippuvaisia nykyään olemmekaan teknologiasta. Sen puutteessa tai vikatilanteissa olemme aivan avuttomia, kammottavaa.

Puhelin- ja nettiyhteyksien sekä katujen raivaamiseen puutavarasta menee päiviä, kaupungin ulkopuolella yli viikko. Taas työt kärsivät. Tehdas oli kiinni tai puoliteholla monta päivää, ei tee hyvää myyntiluvuille.

Viime vuonna Chennaita kuritti tulvat, nyt sykloni. Mitäköhän ensi joulukuussa…

Katso tästä kuinka ilkeäksi sykloni joillain paikoilla kävi:  https://www.youtube.com/watch?v=NDlHHkC3jHE

Loppuvuoden koettelemuksia osa 2

Amman poismeno

Tamil Nadun osavaltion päämies, eli niin sanottu Chief minister (CM), J Jayalalithaa, lempinimeltään Amma eli äiti, jatkoi toiselle kaudelle hänen puolueensa, AIADMK:n, voittaessa vaalit viime keväänä. Tämä juhlinta ei kauaa jatkunut sillä Syyskuun 22 päivä hän joutui sairaalahoitoon. Siitä, mikä hänellä oli vialla ja kuinka pahasti, on liikkunut monia huhuja ja eri mielipiteitä mutta ei niistä sen enempää. Joulukuun alussa joka tapauksessa hänen oli ilmoitettu toipuvan ja kohta palaavan takaisin työpöydän ääreen. No tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut vaan sunnuntaina 4.12. uutiset kertoivat hänen saaneen sydänkohtauksen ja joutuneen takaisin tehohoitoon. Seuraavana päivänä noin klo 23.30 sairaala antoi virallisen ilmoituksen hänen kuolemastaan.

Ylhäällä vasemmalla, Amman kuvia ja mainoksia näkee ympäri kaupunkia 

Ruumis kuljetettiin jo maanantaiyöllä sairaalasta hänen asunnolleen. Kulkuetta jahtasi sairaalan ulkopuolella odottaneet kannattajat ja kohdatessaan poliisien tiesulun, Jayalalithaan asuinalueen ulkopuolella, meinasi siinä pari kahakkaa poliisien ja fanien välillä muodostua mutta loppuen lopuksi tilanteet saatiin rauhoitettua nopeasti. Itse istuin tuolloin muutaman sadan metrin päässä tiesulusta, turvallisesti kuitenkin sulun sisäpuolella. Mielenkiinnolla seuratiin tv:stä että mitä siinä naapurissa oikein tapahtuu.

Jayalalithaa nuorena

Hautajaiset olivat jo seuraavana päivänä. Tamil Naduun julistettiin suruaika, koulujen ilmoitettiin olevan kiinni kolme päivää, virastot ja tehtaat yms. olivat kiinni yhden päivän. Kannattajia ja ministereitä, ympäri osavaltiota ja kauempaakin, saapui jättämään hyvästit. Tämä näyttelijättären uralta politiikkaan siirtynyt ”äitihahmo” jakoi paljon mielipiteitä. Jotkut sanovat että hän tuhosi Chennai yritysmaailmaa ja ohessa satoja (ellei tuhansia) työpaikkoja, ja toiset taas arvostavat esimerkiksi hänen naisiin ja naisten turvallisuuteen kohdistunutta huolenpitoa. Joka tapauksessa hänen elämäänsä, uraansa ja saavutuksia ei voi vähätellä piti hänestä tai ei.

Tällä hetkellä Tamil Nadussa vallitsee pieni varautuneisuus politiikan suhteen. Tämä täti johti puoluettansa kovalla kädellä ja hyvin itsevaltaisesti ja tällaisen valtatyhjiön täyttäminen voi olla aika kinkkistä. Hänen seuraajaksi nimitettiin silloinen valtiovarainministeri eikä hänen oikeana kätenä toiminutta luottohenkilöänsä, joka huhujen mukaan täytäntöön pani kaikki Amman käskyt. Nyt käydään spekulointia näiden kahden valtataistelusta ja Tamil Nadun tulevasuudesta.

Loppuvuoden koettelemuksia osa 1

Demonetisaatio

Intia, voi Intia. Loppuvuosi on kulunut Chennaissa vähän mielenkiintoisissa merkeissä. Kuukauden sisään ollaan nyt saatu kestää kolme historiallista tapausta, jotka vaikuttavat niin yksilöihin kuin yritysmaailmaan. Nyt sormet ristissä että tämä riittäisi vähäksi aikaa.

Demonetisaatio, demonisaatio, NaMonisaatio...

Marraskuun kahdeksas (2016) sain oudon viestin Intialaiselta kollegaltani. Se oli still kuva uutisista jossa sanottiin että 1000 ja 500 rupian setelit eivät enää kelpaa. Kysyin kaveriltani että mitä se oikein meinaa ja hän oli sitä mieltä että se on joku spämmi. Jonkin ajan päästä seuraan liittyi toinen kaveri joka oli saanut samoja viestejä. Vaihdoimme uutiskanavalle ja siinä se oli, Intian pääministeri Narendra Modi (lempinimi NaMo) ilmoittamassa että keskiyön jälkeen tuhannen ja viidensadan rupian setelit eivät ole käyttökelpoisia. Niiden tilalle tulee kahden tuhannen rupian ja uusi viidensadan rupian setelit.

Uusi kahden tuhannen rupian seteli

Tuhannen ja viidensadan rupian setelit olivat isoimmat käytössä olevat setelit (arvot noin 14€ ja 7€), seuraava seteli on sata rupiaa. Viiden sadan setelit kattoivat noin 40% liikkuvasta käteisestä. Parissa tunnissa siitä tuli käyttökelvotonta. Seuraavana päivänä pankit olivat kiinni uusien seteleiden täyttöä varten. Pankki- ja luottokortit, nettipankki sekä shekit toimivat koko ajan. Vanhat setelit voi käydä pankissa vaihtamassa, jos vain pankilla sattuu olemaan käteistä, jäljellä tai koskaan toimitettu. Suuri osa pankkiautomaateista edelleen kiinni koska niissä ei ole rahaa tai niitä ei ole vielä kalibroitu uusille seteleille. Käteisen nostoa on rajoitettu hyvin tiukasti, pankkien ja pankkiautomaattien jonot ovat valtavat.

Maassa jossa on totuttu käteiseen eikä läheskään kaikilla ole pankkitilejä, muoviraha on kohtuullisen uusi asia. Katukauppiaat ja pienet vihannes, hedelmä, kahvi yms. myyjät käyttävät suurimmaksi osaksi ainoastaan käteistä, ei heillä ole korttipäätteitä. Suomessa taitaa nykyään olla toisin päin, käteistä ei välillä ole kuin pari kolikkoa kun sitä niin harvoin tarvitsee, baarin narikkakin maksetaan kortilla. Olen tätä tapaani jatkanut myös Intiassa joten minulle tämä ei ollut ihan kauhean iso isku. Siinä vaiheessa piti vähän järjestää kun kotiavun palkka piti maksaa. Hänellä ei ilmeisemmin ole tiliä ja kun pankkiin tai tomaatille parin tunnin jonotus ei oikein maistu… Noh siitäkin selvittiin, kavereiden avulla.

Tämän kaiken tarkoitus siis on saada laitonta/korruptio rahaa siivottua pois. Huhujen mukaan isoilla kihoilla on huone tai kellari tai vastaava täynnä raha säkkejä jotka ovat täynnä näitä isoja seteleitä. Juuri ennen tätä demonetisaatiota valtio oli ilmoittanut että lokakuun loppuun sai tallettaa rahaa niin paljon kuin halusi ilman seurauksia mutta tarpeeksi isoista summista siitä lähti (muistaakseni) 50% vero. Nyt yli noin 3000 euron talletuksesta lähtee 200% vero! Jonka lisäksi pankit on velvoitettu ilmoittamaan isoista talletuksista Intian Keskuspankille, joka taas voi tehdä omia johtopäätöksiään asiasta…

Kaunis ajatus mutta kun toteutus oli taas vähän mitä oli… vähän Intialaista. Ensin, yhden päivän jälkeen, julkaistiin uusi 2000 rupian seteli. Mutta tosiaan niiden jakelukanavat pankkeihin, automaatteihin ja viimein kuluttajille, ei ollut ihan suunniteltu ja kunnossa. Suurin osa automaateista ei ollut kalibroitu, pankeissa hirveät jonot ja lopuksi uutta rahaa oli liian vähän jaettavissa. Tämän lisäksi isoksi onglemaksi on muodostunut se että uutta 500 rupian seteliä ei ole vieläkään, yli kuukauden jälkeen, julkaistu joten vaihtoraha uupuu kokonaan. Kuvittele tilanne että ostat esimerkiksi pullon vettä joka maksaa euron ja maksat sen 30 euron setelillä. Ainoa vaihtoraha mitä on olemassa, on yhden euron setelit. Kuinka kauan mahtaa nuo yhden euron vaihtorahat kauppiaalla riittää…?  

Saadaanko tällä kitkettyä harmaata taloutta ja korruptiota, koska tilanne palaa normaaliksi, näkyykö vaikutus talouskasvun hidastumisena? Näihin kaikkiin ehkä saamme vastauksen aikanaan… Toistaiseksi muutama pankkia on jo jäänyt kiinni siitä että uusi käteinen ei olekaan mennyt kuluttajille vaan johdon pohjattomiin taskuihin. Mutta toisaalta tässäkin positiivista on se että ne ovat jääneet kiinni J  

Interhash

-Bali 2016

Ja niin tarina jatkuu taas tästä juoksukerhosta. Interhash on joka toinen vuosi järjestettävä hash-suurtapahtuma. Ihmisä osallistuu ympäri maailman ja tänän vuonna osanottajia oli noin 6000. Vaikka Bali itsessään on kohtuullisen iso, tapahtuma sijoittui aika lailla Denpasariin ja siellä Sanurin alueelle eli nämä 6000 hashturistia näkyi aika hyvin katukuvassa. 

Red Dress - Run on hash"juoksu", jonka tarkoitus on hyväntekeväisyys. Tämä lenkki on vielä rennompi kuin muut ja ideana on että ilmoittatumismaksut tai erikseen tehtävä rahankeruu menee johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Hashaajat pukeutuvat punaiseen (mekkoon) ja aika usein etenkin miehet vetävät homman överiksi :D ihan hyvällä. Interhash 2016 Red Dress Run pääsi uutisiin asti, esimerkiksi CNN Indonesialle.

Perjantaina olisi ollut Hammersley juoksu mutta ilmoittautumiset oli rajattu ja jo täynnä kun kuulin juoksusta... Jäipä aikaa muulle hash sekoilulle.

Lauantaina ja sunnuntaina oli perus Interhash juoksut. Kohteita oli 10 ja niistä kukin valitsi minkä numeroiseen bussiin istui. Minä menin "muiden" Colombo hashlaisten tavoin kohteeseen numero 5, MONKEY CAVES! Vaikka apinoista etukäteen varoiteltiin että ne voivat viedä vaikka aurinkolasit päästä, ne olivat loppujen lopuksi aika söpöjä veijareita ja tietääkseni kaikki saivat pitää aurinkolasinsa. Reitti oli hieno, vihreää viidakkoa, nousuja ja laskuja, jotka melkein olivat meikäläisen kuolemaksi ja kivan vilvoittava ylitys. 

Sunnuntaina vaihtoehtona oli myös Vanhojen Pierujen juoksu, Old Farts´ Run, jonne tunsin kuuluvani. En niinkään siksi että olisin itse niin old fart mutta lähinnä kaikki kaverini valitsivat sen :) ja heistä moni jo onkin aika pieru...

Balia tuli siis nähtyä vähän taas eri näkökulmasta kuin jos olisi tavallisella turistimatkalla. Ranta oli ihana ja jäi harmittamaan etten ollut jättänyt paria lököpäivää. Myös ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kivoja, siis paikalliset. Hashaajat nyt on joo, kivoja mutta vaan vähän sekoja ;) Ehdottomasti tekee mieli vielä palata ihan ranta/huvilomalle <3

Tapahtuman järjestävä hash-ryhmä äänestetään aina edellisessä Interhashissa, niin myös tänä vuonna. 2018 Interhash äänestyksen voitti Fiji. On On to Fiji 2018!

Dubai

Ystävälleni myönnettin  Diamond of Asia kunniapalkinto ja palkintojenjakotilaisuus järjestettiin Dubaissa. Minä sain kunnian olla +1 joten pääsin vihdoin katsastamaan Dubain, tuon hulppean modernisuuden keskellä erämaata.

Burj Khalifa

Tanssiva suihkulähde

Heti ensialkuun suuntasimme kohti Dubai Mall - ostoskeskusta ja maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa. Hissi Burj Khalifan 124 kerrokseen, näköalatasanne sijaitsee, kestää varmaan alle kaksi minuuttia. Tuntuu että asuinrakennukseni hissi kolmanteen kerrokseen kestää yhtä kauan :)

Dubai Mallin edustalla puolen tunnin välein tanssiva suihkulähde "tanssii" musiikin rytmiin.

Seuraavana päivänä oli vuorossa hieman kaupunkiajelua ja iltapäivällä aavikkojeeppeilyä. 

Dubai Marina

Taustalla Burj al-arab, hotelli josta käsittääkseni löytyy maailmaan kallein huone.

Hiekkadyynisurffaus oli huisia! Mentiin melkein nokka edellä dyyniä alas ja taas toisen sivua lähes 90 asteessa niin että vain taivas näkyi yläpuolen ikkunasta. Autoihin on asennettu erillinen turvakehikko, vähän sellainen kuin ralliautoissa.

Autiomaaajelun jälkeen oli illallinen aavikon tapaan. Ohjelmassa napatanssia ja jotain muuta Arabialaista viihdykettä, jossa mies pyöri iso "hame" päällään koko biisin ajan samaan suuntaan. Toisen biisin aikana hame läks ja hän pyöritteli sitä. 

Ja pääsin ratsastamaan kamelilla! :D

Hame sai myös valot

Palkinnonsaajien joukossa oli paljon Intialaisia ja tapahtumanjärjestäjä oli järjestänyt vapaaehtoisen Dubai kiertely paketin johon kaikki ylläoleva kuului. Hengailin siis viikonlopun parin kymmenen Intialaisen kanssa... Tuli ehkä syötyä parissa aidommassa Intialaisessa paikoassa kuin koskaan Chennaissa. Mutta koska olen spessuturisti ja Inkkarit pitää huolta, lauantai lounaaksi sain erikseen Manchurian kanaa ja naan leipää (jota pyysin) kun muut söivät joko thalin (perinteinen Intialainen annos ks. Tikka ja Masalaa) tai biriyanin (perinteinen riisiannos) :)

Agra NashHash 2016

Otsikko ei välttämättä sano monelle mitään. Ehkä jos on lukenut aiempia postauksia voi muistaa että Hash on se juoksukerho ja että Agra on se kaupunki missä Taj Mahal sijaitsee. NashHash taas tarkoittaa yleensä vuosittain järjestettävää kansallista hash-tapahtumaa eli tässä tapauksessa kaikille Intialaisille hash-ryhmille järjestettävää hieman isompaa hash juoksua, eikä toki muualta tulevia estetä. Agra sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä Delhistä. Tapahtuman ajankohta sijoittui sopivasti Holi juhlan jälkeiseen viikonloppuun. Holi tosiaan on Pohjois-Intian perinteitä eikä niinkään aiheuta mitään kummempaa täällä Etelä-Intiassa, missä itse asun. Iskimpä siis kaksi hyttystä yhdellä suihkauksella.

Holista löytyy pidempikin kirjoitus viime vuodelta mutta noin pääpiirteittäin se on juhla jossa käydään hullu värisota. Tuon yhden torstai aamupäivän ajan Delhissä kaikki oli kiinni ja missään ei ollut ketään. Majoituin kaverini kanssa eräällä "herrasmies" klubilla vai miksi niitä nyt kutsutaan. Aamulla kun olimme lähdössä jouduimme kiipeämään aidan yli koska portit oli lukossa eikä vartijoita tai muuta henkilökuntaa näkynyt missään. Jopa McDonalds oli kiinni ja niin myös aamupala väliin.

Mitä olisi Holi ilma hash juoksua? No ei tietenkään mitään. Siis tänä vuonna yhdistetty Holi ja hash.

Perjantaina suuntasimme Agraan, jonne kerääntyi vähän alle 200 hashaajaa. Viikonloppu meni, no, hyvin perinteisin hash menoin. Juoksua, juomista ja juhlintaa. Ei niistä sen enempää. 

Onneksi sentään tapahtuma oli maaliskuussa, jolloin lämpötilat olivat jokseekin siedettävät. Touko - kesäkuussa, kun elohopea hyppelee 50 celsiuksen tienoilla, olisi voinut olla vähän vähemmän kivat lenkit...




NashHashin tapahtumapaikkana meillä oli Agrassa ITC Moghul joka on, noh, ihan jees :)

Seuraavaksi olisi vuorossa Interhash 2016 Balilla, jonne sitten odotetaan noin 6000 juoksijaa! Tällä hetkellä ilmoittautuneita taisi olla noin 5894... Ja kun hash on tunnettu järjestelmällisestä epäjärjestelmällisyydestä niin innolla odotan :D





P.s. Kotiinpaluu ei ollutkaan niin helppoa. Lentoyhtiö oli jostain syystä perunut lentoni Chennaihin, kuten neljä muutakin noin samaan aikaan, ja sain odotella yön maanantai aamun lentoon lentokentällä. Olipa sentään lounge ja pari pulua seurana

Niin että Chennaissa satoi

…tai sataa kai vähän vieläkin

Chennai sai pahimmat sateet sataan vuoteen. Chennai tulvii. Yli 250 ihmistä on kuollut tulvien vuoksi. Ihmisiä on evakuoitu kodeistaan. Ihmiset ovat joutuneet lähtemään evakkoon kodeistaan, koska vettä on polveen tai jopa vyötäröön asti. Kadut ovat veden peitossa. Tehtaita suljettiin jo pari päivää sitten. Lentokenttä, Intian neljänneksi suurin, on ollut kiinni jo pari päivää. Lähinnä kaikki on kiinni, kaupat, ruokaa ei saa. Siltoja on sortunut tai veden alla. Koulut ovat olleet kiinni jo pari viikkoa, ensimmäisten pahojen sateiden jälkeen. Täällä kuljetaan kaduilla veneillä. Intian pääministeri on lähettänyt kriisiapua, puolisotilaallisia joukkoja ja myöntänyt kriisiapurahaa.

Muutama viikko sitten saapui joka vuotinen syysmonsuuni Chennaihin. Olin tuolloin matkoilla ja kun tulin kotiin ihmiset kertoivat että viikonloppuna oli tullut paljon vettä. No viikon päästä sitä seurasi lisää, enemmän. Joillain alueilla ihmisiä evakuoitiin, muutamat tehtaat joutuivat sulkemaan, koulut sulkivat. Sitten oli pari viikkoa ”rauhallista”, jopa aurinko näyttäytyi. Ja sitten vettä tuli lisää.

Tiistai aamupäivällä alettiin jo ennustaa että nyt tulee vettä ja paljon. Puolelta päivin tehtaat taas alkoivat sulkemaan oviaan. Illalla suljettiin lentokenttä. Tänään on torstai, eilisestä asti kaikki on ollut kiinni. Sähkö katkesi varmaan koko kaupungista tiistai-iltana. Nyt mennään generaattoreilla, siellä missä niitä on. Kuinka pitkälle riittää diesel?

Asun kompleksissa, joka on nostettu katutasosta. Täällä on selvitty ilman lammikoita alueen sisällä, tosin edestä menevä katu tietysti lainehtii. Autot ovat selvinneet, toisin kuten joissain parkkihalleissa missä ne ovat melkein kattoon asti veden alla. Meillä generaattori. Dieselin ollessa vähissä sitä käytetty pari tuntia päiväsaikaan ja sitten kun tulee pimeää illalla ja yöllä. Muuta sähköä ei toistaiseksi nyt ole. Läheskään kaikilla ei ole minkäänlaista energiaa.

Lentokenttä, kei ihme että koneet ei lennä. Kuva napattu facebookista

First world problems: en ole poistunut talosta tiistai iltapäivän jälkeen. Eilen minulla oli sentään netti, en ollut täysin eristyksissä, tänään ei ole sitäkään. Generaattori ei anna tarpeeksi voimaa pyörittää isoja asioita kuten jääkaappia; pakastin on jo sulanut. Edellisviikolla sain suomituomisina poronkäristystä, piti pitää pikkujoulujuhlat ja tarjota eksoottista poroa. Se oli siellä pakastimessa… Pikkujoulujuhlat toki voi siirtää, niiden piti olla huomenna. Pää alkaa kuitenkin jo hajoamaan. On yksinäistä, ahdistaa. Tiistaista asti seuranani on ollut televisio iltaisin kun on sähköä, päivisin kirjat ja sudoku. En edelleenkään ole pääsyt lähtemään mihinkään. Hotelliin ei päässyt pakoon koska lentokentän ollessa suljettu hotellien asiakkaat eivät tietenkään ole päässeet lähtemään hotelleista. Näistä mikään ei tietenkään ole oikea ongelma verrattuna siihen minkälaiset olot suurimmalla osalla Chennain asukkaista tällä hetkellä on. Tämä on ”hemmotellun” ensimmäisen maailman expatin elämää kehitysmaassa.

Perjantaina jo helpottaa sähköt ovat palanneet, sadetta ei ole tullut enää, ainakaan merkittävästi, toivo että ehkä huomenna pääsisi kauppaan tai näkisi muita ihmisiä on realistinen. Netti ei toimi vieläkään eikä puhelinverkko, olen edelleen eristyksissä. Mutta enää ei ahdista.

Noin muutama sata metriä ennen työpaikkaa silta romahtanut

Lauantaina pääsin kaupassa käymään. Yhden isomman lammikon läpi joutui lätistelemään niin että jalat kastui, ei muuten mutta haisi niin pahalta että oli pakko pestä jalat saman tien kun pääsi kotiin.

Sunnuntaina toimii netti, sain kirjoituksen postattua. Toivottavasti huomenna pääsisi töihin asti.