Turistina Turussa

Kesäloma. Ihan oikea palkallinen kesäloma. Ensimmäinen laatuaan. Matkasin kahdeksi ja puoleksi viikoksi Suomeen.

Juhannus. Ulkomaalaisvahvistus koki selfien ottamisen 10
Suomalaisen kanssa aamuyöllä selfietikun kanssa
yhtä haastavaksi tai haastavammaksi kuin selfien ottamisen
kahden juuri koulusta päässeen 7-10v. hulivilin kanssa...

Kotipaikassaan, niin Turussa (tai Suomessa) kuin nyt Chennaissakin, tulee harvemmin käyneeksi katsomassa nähtävyyksiä. Välillä, jos juttelee jonkun turistin kanssa, tulee sellainen fiilis että tuo turisti tuntee kotipaikkani paremmin kuin minä koska on käynyt enemmän historiallisissa tai muuten tärkeissä kohteissa. Siksi kaikille pitäisi välillä tulla vieraaksi joku turisti. Silloin tuli itsekin käytyä. Tällä lomalla minulle sattui juurikin tuollainen tuuri.

Parissa päivässä ehdittiin kokea Suomen juhannus sekä käydä Turun Linnassa, Ruissalossa kasvitieteellisessä puutarhassa ja TP-S:n satamassa, Naantalin satamassa ja minä käväisin myöhemmin myös Vaakahuoneella (vahingossa) kuuntelemassa jotain lattaribändiä. Näiden on pakko olla hyviä kohteita koska nuo kaikki löytyvät myös ystäväni bucket listalta, jonka hän haluaa suorittaa ennen kuin muuttaa (taas kerran) pois Suomesta.

Turun Linna oli edelleen jännä kokemus. Muistelen että joskus lapsena siellä vähän pelotti. No en edelleenkään haluaisi joutua yksin niihin ahtaisiin portaikkoihin, jotka ovat turisteilta suljettu mutta ihan mukava paikka. Nuorempana ei ehkä tullut niin paljoa keskityttyä historian lukemiseen kierroksella ja luulen että tällä kertaa taisin oppia jotain uuttakin J

Apsu

Kasvitieteellinen puutarha oli kiva viidakko, tuli kotoisa olo, ja jättilumpeet olivat yhtä kiehtovia kuin 15 vuotta sitten. Apina oli jouduttu korvaamaan pehmolla mutta täältä löytyi sentään myös dinosaurus!

Ehkä nyt kun on kauan poissa eikä lyhyillä käynneillä rutiinit paina, silmät avautuvat paremmin sille vanhalle tutulle kotikaupungille. Joka tapauksessa turisteilua kotikonnuilla suosittelen kaikille J

Nyt pitäisi vielä ”leikkiä” turistia Chennaissakin…

Se kastimerkki otsassa, eiku ?

Myös bindinä tunnettu Intialaisten otsaansa tekemän merkin tarkoitusta moni on minulle ihmetellyt. Ei, se ei ole kastimerkki, ainakaan enää. Kyseessä on hengellinen ”muistus” merkki. Aamuisin hindut aloittavat päivänsä rukoilemalla mutta koska eivät voi jäädä rukoilemaan koko päiväksi he laittavat tämän merkin otsaansa muistutukseksi. Omaa merkkiään ei tietenkään näe mutta muiden otsalla sen nähdessään he muistavat elämän merkityksen jne…

Ennen aikaan nuoret, naimattomat tytöt pitivät mustaa bindiä karkottaakseen pahoja henkiä tai huonoa onnea. Nykyään väri ei ole niin tarkka. Naidut naiset laittavat usein punaisen merkin. Miehet eivät välttämättä käytä merkkiä joka päivä mutta ainakin poojan (siunaustilaisuus/juhla) yhteydessä laittavat merkin. Tätä kutsutaan jostain syystä kuulemma nimellä Tilak.

Väri voi myös riippua siitä mitä jumalaa rukoilee. Vishnun palvojat käyttävät punaisella tehtyä v-kirjainta, jonka sisällä on valkoinen i-kirjain. Shivan seuraajat taas vetävät valkoisella kolme horisontaalista viivaa otsaansa.

Juhlakaudella poojissa (siunausserremonioissa)
minäkin laitan läntin otsaani. Varmaan
on väärä kohta ja muutenkin oudon näköinen
mutta onpahan muilla hauskaa :)

On totta, että ennen bindin väri riippui kastista; brahminien (akateemikot ja papit) merkki tehtiin valkoisella santelipuun tuhkalla puhtauden merkkinä, khatriyasien (kuninkaat, soturit ja viranomaiset) merkki oli punainen rohkeuden merkiksi, vaishyasien (liikemiehet) merkki oli keltainen joka ilmaisi vaurautta ja sudrat (palvelusluokka) käyttivät mustaa merkkiä merkkinä siitä että he palvelevat muista luokkia. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää juurikaan näe, ehkä joissakin hyvin vanhoillisissa kylissä tapa on vielä jossain määrin elossa.

Bindin tai tilakin käytöllä on jossain määrin myös terveydelliset perustat. Paikka, johon merkki laitetaan, on tärkeä hermokeskus jonka kautta jauheen, jolla merkki perinteisesti tehdään, viilentävät vaikutukset leviävät kehoon. Perinteisesti jauhe on tehty punaisesta ja keltaisesta santelipuusta, punaisesta ja keltaisesta kurkumasta, sahramista, erilaisista kukista, tuhkasta ja sinkkioksidista.

Tuo kohta, johon bindi laitetaan, on myös kolmannen silmän paikka. Kolmas silmä merkitsee minuutensa tai yksilöllisyytensä menettämistä kun ihminen saavuttaa itsevalaistumisen ja siirtyy hengellisesti korkeammalle tasolle…

Ja sitten koska tässä maailmassa mikään ei ole pyhää, niin nykyään bindi on enemmänkin muoti-ilmiö, jota käytetään ihan ympäri maailmaa myös länsimaalaisten toimesta, joille se ei merkitse ylläolevista yhtään mitään. 

Mutta onhan nämä uudet muotibindit usein hienoja :)