Strömsö on saari Tammisaaren ja Inkoon rajalla

Chennai sen sijaan on kaupunki Intiassa, Tamil Nadun osavaltiossa, jossa kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä... 

 Ajan määre on täällä hiukan liukuvampi kuin Suomessa. Ymmärtäneehän tuon toisaalta kun välillä liikenne on mitä on: jumissa. Ei siinä voi aina ajoissa joka puolelle ehtiä. Tämä samanlainen kiireettömyys vaan jostain syystä näkyy vähän kaikess tekemisessä. Asiat myös helposti unohtuu jossein niiden perään kysele. Mitä ilmeisemmin tilanteessa kuitenkin on tapahtunut edistystä viime vuosina. Kolme vuotta sitten pankkitilin avaaminen kesti ehkä kolme viikkoa, nyt sen sai kyllä auki noin viikossa mutta kortti ei kyllä vielä toimi, toistaiseksi tuntemattomasta syystä...

Vesijohtovesihän ei ole juotavaa, sen nyt arvannee. Eli kotona on sellainen teline johon noita isoja tankkeja sitten isketään. Minulla on kuusi tankkia. Maidi oli kantanut niistä neljä tyhjää ulos ja otin sen vinkkinä että niille voisi tilata vaihdon. Pyysin kuskia tilaamaan vettä. Hän tilasi, ainakin kahdesti. Ja vielä viikon päästä ensimmäisestä vesitilauksesta  nuo pönikät ovat vieläkin rappukäytävässäni, tyhjinä.

Latasin TV-maksuni. Jostain syystä TV-systeemin antama ID numero olikin jokun Noidassa asuvan miehen tilin ID ja omani sitten deaktivoitiin. Maksellaampa sitten tuplia.

Jätepolitiikka on täällä aivan kamalalla mallilla. Roskat dumpataan tienvarsille ja vaikka vesistöihin. Noissa jätekasoissa ne pyhät lehmät sitten nakertelevat muovipusseja ja muuta vitamiinipitoista sekajätettä. Välillä kasoja poltetaan, ainakin pienenevät. Hallinto on yrittänyt jotain jätekampanjoita. Mutta täällä asiat jäävät valitettavasti vähän puolitiehen jossei niitä valvo. Näin on varmaan käynyt myös noille kampanjoille.

Asenne on välillä vähän mañana tyyppinen. Kuva kertonee varmasti sanomani paremmin: 

(Kuva on erään suomalaisen expatin vartijasta noin klo 9 arkiaamuna kun Aki oli lähdössä töihin)

Onhan täällä ne omat hyvät puolet ja tavat. Esimerkiksi ne jotka syövät granaattiomenoita tietävät kuinka ärsyttävää niiden "perkaaminen" on. Täällä siihen on keksitty ratkaisu: maidi. Jossain aisioissa on ihan kiva kun kaikki ei ole niin tiukkaa ja säännösteltyä. Ravintolasta voi vaikka ostaa oluen ajomatkalle mukaan, kokeileppa tuota Suomessa. Palvelualttius on myös hyvin eri tasoa kuin  Suomessa. Asian toinen puoli on toki se että vaikka kovin haluttaisi auttaa osaaminen ei sittenkään riitä.