Kivenhakkaajienkylä

Lasialustoja, kynttilänjalkoja, pieniä veistoksia, isoja patsaita, temppleitä... Intialainen käsityö on jotain mitä on helppo ihailla. Noin tunnin ajomatkan päässä Chennaista on kylä nimeltä Mamallapuram tai Mahabalipuram (jostain syystä rakkaalla lapsella on pari nimeä), jossa kiven muotoilu on paikan erikoisalaa. Useimmiten veistokset tehdään yhdestä kiven palasta tai yhdestä isommasta lohkareesta ja riippuen koosta ja monimutkaisuudesta yhden kappaleen kaivertamiseen voi mennä muutamasta päivästä viikkoihin. Yksityiskohdat voivat olla näissä välillä aika mielettömiä mutta hinnat eivät suomalaisittain kuitekaan huimaa päätä. Ainoa huono puoli on se että kun kivi painaa jonkin verran niin ihan kaikkea ei pysty Suomeen roudaamaan...

Intiassa kuukin on kuumempi

Viime viikot täällä on ollut noin 37-38 astetta lämmintä. Yksi kunnon monsuunisade saatiin viikko sitten ja se laski lämpötilan noin 29 asteeseen. Sade myös sekoitti liikenteen aika lahjakkaasti. Chennaihin tulee kesämonsuuni sekä syysmonsuuni. Kesämonsuuni on pienempi ja tulee ilmeisesti suuremmaksi osaksi alas Keralassa. Syksyllä sitten Chennaikin lainehtii.
New Delhissä on ollut viime viikkoina poikkeuksellisen kuumaa lähemmäs viittäkymmentä. Sanoisin että Hyi!



Käytiin viikonloppuna taas vähän rantsulla. Ideal beachillä. Pilvipeite oli sen verran peittävä että päivä oli oikeastaan leppoisa, vähän pelotti että jos kookospähkinä tippuu päähän :)

Seuraavana päivänä oli lähes pilvetön taivas. Otin aurinkoa, paloin.
Tänään töissä kollegat ihan avoimesti naurahtivat punaiselle pärställeni. Ihme valkkikset!
Suomessa uv-indeksi pyörii kesällä 3-5 välillä, joka on kohtalainen. Kuusi on voimakas ja tällöin Suomessa hälytetään voimakkaasta uv-vaarasta. Chennaissa oli eilen keskipäivällä ehkä 10. Tämä on hyvin voimakas. Olisi ehkä voinut käyttää aurinkorasvaa niinkuin pomo käski. Onneksi ei sentään tullut potkuja, vaikka vastustin esimieheni suoraa käskyä. Sekin naureskeli.

Strömsö on saari Tammisaaren ja Inkoon rajalla

Chennai sen sijaan on kaupunki Intiassa, Tamil Nadun osavaltiossa, jossa kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä... 

 Ajan määre on täällä hiukan liukuvampi kuin Suomessa. Ymmärtäneehän tuon toisaalta kun välillä liikenne on mitä on: jumissa. Ei siinä voi aina ajoissa joka puolelle ehtiä. Tämä samanlainen kiireettömyys vaan jostain syystä näkyy vähän kaikess tekemisessä. Asiat myös helposti unohtuu jossein niiden perään kysele. Mitä ilmeisemmin tilanteessa kuitenkin on tapahtunut edistystä viime vuosina. Kolme vuotta sitten pankkitilin avaaminen kesti ehkä kolme viikkoa, nyt sen sai kyllä auki noin viikossa mutta kortti ei kyllä vielä toimi, toistaiseksi tuntemattomasta syystä...

Vesijohtovesihän ei ole juotavaa, sen nyt arvannee. Eli kotona on sellainen teline johon noita isoja tankkeja sitten isketään. Minulla on kuusi tankkia. Maidi oli kantanut niistä neljä tyhjää ulos ja otin sen vinkkinä että niille voisi tilata vaihdon. Pyysin kuskia tilaamaan vettä. Hän tilasi, ainakin kahdesti. Ja vielä viikon päästä ensimmäisestä vesitilauksesta  nuo pönikät ovat vieläkin rappukäytävässäni, tyhjinä.

Latasin TV-maksuni. Jostain syystä TV-systeemin antama ID numero olikin jokun Noidassa asuvan miehen tilin ID ja omani sitten deaktivoitiin. Maksellaampa sitten tuplia.

Jätepolitiikka on täällä aivan kamalalla mallilla. Roskat dumpataan tienvarsille ja vaikka vesistöihin. Noissa jätekasoissa ne pyhät lehmät sitten nakertelevat muovipusseja ja muuta vitamiinipitoista sekajätettä. Välillä kasoja poltetaan, ainakin pienenevät. Hallinto on yrittänyt jotain jätekampanjoita. Mutta täällä asiat jäävät valitettavasti vähän puolitiehen jossei niitä valvo. Näin on varmaan käynyt myös noille kampanjoille.

Asenne on välillä vähän mañana tyyppinen. Kuva kertonee varmasti sanomani paremmin: 

(Kuva on erään suomalaisen expatin vartijasta noin klo 9 arkiaamuna kun Aki oli lähdössä töihin)

Onhan täällä ne omat hyvät puolet ja tavat. Esimerkiksi ne jotka syövät granaattiomenoita tietävät kuinka ärsyttävää niiden "perkaaminen" on. Täällä siihen on keksitty ratkaisu: maidi. Jossain aisioissa on ihan kiva kun kaikki ei ole niin tiukkaa ja säännösteltyä. Ravintolasta voi vaikka ostaa oluen ajomatkalle mukaan, kokeileppa tuota Suomessa. Palvelualttius on myös hyvin eri tasoa kuin  Suomessa. Asian toinen puoli on toki se että vaikka kovin haluttaisi auttaa osaaminen ei sittenkään riitä.