Agra med folkarna

Marraskuun alussa sain odotettuja vieraita: minun vanhemmat! Isänihän hoppaa täällä vähän väliä töiden lomassa mutta nyt oli mukana taas naisvahvistus. Äitini edellinen visiitti kolmisen vuotta sitten ei ollut niinkään onnistunut ja hänen muistot Intiasta eivät ehkä ruusuisimmat, joten se että hän vielä tuli minua katsomaan oli loistavaa.

Viikko meni aika rutiinilla kun töissä piti kuitenkin käydä. Perjantai iltapäivällä lensimme Delhiin, jossa saimme nauttia upeasta merenelävä illallisesta Leela Palacessa. Noista ravuista, kaloista sun muista ökkömönkiäisistä sai itse osoittaa mitä haluaa, hih.

Aamulla lähtö Agraan 7.30 ja meidän perhe ei sitten millään ole aamuvirkku, nooh sai sitä autossa nukuttua. Onneksi moni oli ehtinyt suositella oppaan käyttöä niin olimme sellaisen etukäteen varanneet. Meni kaikki jonotukset sun muut ihmettelyt hienosti kun yksi vähän potki oikeaan suuntaan puhumattakaan siitä että sai historian tunnin livenä eikä mistään esittesstä luettuna.

Agrassa siis sijaitsee yksi maailman perintökohteista: Taj Mahal, sekä Agra Fort. Kummatkin Suurmoguulien rakennuttamia pytinkejä ajalta jolloin nuo suurmoguulit, jotka olivat muslimeja, hallitisivat Intiaa. Taj Mahalin yksityiskohtien tarkkuus ja työnlaatu olivat aivan uskomattomia ja Agra Fortin historia olisi ehkä verrattavissa saippuaoopperaan.

Yksi pakkoIntiaetappi siis suoritettu, ei niin että se mitenkään niin pakolta tai ainakaan puulta maistunut J

Hashingiä ja Oktoberfesteilyä Colombossa

HHH – Hash House Harriers – on maailmanlaajuinen niin sanottu juoksukerho. Sen juuret juontavat toisen maailman sodan aikaiseen Malesiaan, jossa brittisotilaat keksivät lieventää juomisen aiheuttamaa pöhnää juoksemalla. Lenkin jälkeen toki oli taas aika nesteyttää jälleen...

Hash ryhmiä löytyy kaupungeista ympäri maailmaa, tässä juuri äsken opin että jopa Turussa toimii jonkilainen Hash-juoksukerho. Chennaissa ryhmiä on kaksi: Madras Hash ja nuorempi Chennai Hash. Kumpikin kerho juokseen joka toinen sunnuntai ja toki niin etteivät ne ole päällekkäin eli juoksemaan, tai toki kävelemään (sositeltua varsinkin jos edellinen ilta on ollut kovin vauhdikas tai jos on juuri vetänyt Flying Elephantin kuohari brunssin) pääsee siis joka sunnuntai. Sosiaalielämääni hyvin ohjaavan pomoni ansiosta päädyin tutustumaan oheiseen toimintaan Chennaihin asettuessani. Kesän matkustelun ohessa ehdin sen verran lajia kokeilemaan että sain oman hash-nimeni, se annetaan kolmannella kerralla.

Näiden viikottaisten lenkkien ohessa aina vähän väliä on hash vierailuja. Colombo-Madras Hash on jo perinne, nyt vaan valitettavasti pääsi unohtumaan kuinka pitkä sellainen. Sopivasti on sattunut että tämä Hash ajoittuu hienosti samalle ajalle kun Colombon Hiltonin Oktoberfestit ;)

Torstai-iltana lennätti koneeni siis Colomboon ja perjantaina päivä alkoi mukavasti shoppailulla, toim. huom. tonne haluun uudelleen: 5 paitaa (joista 2 Kappaa), 3 hametta, shortsit, mekko (Zara) ja pikkulaukku kustansivat yhteensä maksimissaan noin 80€. Tottakai piti tietää oikea kauppa, onneksi Hash porukassamme oli muutama entinen Colombo asukki niin he osasivat ohjeistaa oikeaan suuntaan.

Illan lenkki oli mukava ja ringin jälkeen (lenkki päättyy aina rinkiin jossa puretaan lenkki: kiitetään reitin tekijöitä, rankaistaan ”rikkomuksista”, nimetään neitsyet) suuntana oli Oktoberfest. Sitäpä ei vissiinkään tarvitse selittään miten se homma toimii. Saksalaiskarkeloiden jälkeen palasimme kämpille ja, no, jatkoimme, ja jatkoimme...

Seuraavan päivän lenkki olikin sitten se kävelyversio, nukuin sentään sen pari tunia bussissa. Onneksi on sen verran suomalaista sisua että vaikka kuinka hapettaa niin periksi ei anneta, kiivettävänä nimittäin ole kohtuullisen korkea kallio! No mutta tietenkin. Maisemat olivat kuitenkin krappiskuoleman arvoiset J Valitettavasti ne nyt puuttuvat koska tuon läpi yön tintatun yön takia kännykän lataaminen unohtui ja Aasialaisen sisu ei kestänyt huipulle tämän Suomalaisen matkassa. Illan kruunasi, no mikäs muukaan, kuin Oktoberfest!

Sunnuntaina jo otettiin vähän rennomalla kädellä ja valmistauduttiin tulevaan viikkoon. Oma koneeni lähti 7.10 eli herätys siinä 4.00 ja suoraan kentältä toimistolle. Mutta kun oli sen arvoista.

Mahtava viikonloppu! Ihq Hash! On On!

Valon juhlaa – Diwali

Intiassa pääuskonnon ollessa eri kuin Suomessa myös niin sanotut pankkipäivät ajottuvat vähän eri lailla. Lokakuun noin puolessa välissä Hindujen Diwali on heidän ehkä suurin juhlansa ja verrattavissa meidän Jouluun. Keskellä viikko tehdas oli kiinni kaksi päivää. Diwaliin kuuluu lahjojen antaminen ja ilotulitteiden paukuttaminen, ja kunnolla. Voitte kuvitella kun asukastiheys Chennaissa on 20 000/km² verrattuna Turun 748,2/km² että pommit kajahtelevat täällä hieman erilailla, puhumattakaan niistä turvallisuusohjeista – niin siis anteeksi mistä? Onhan se omalla tavalla hienoa kun ei tarvitse kuin nostaa päätää jossain päin taivasta välähtää nätit värit mutta jos sotatannerta ei pääse pakoon edes vällyjen väliin niin suomalaisella voi alkaa vähän kiristää... Pommittelua kesti siis noin viisi päivää. Ensin voimistuen ja sitten laantuen. 

 Ei niin ettei jotain hyvääkin: minä sain ensimmäiset bisneslahjani ;)

Rantaa ja rokoja Sri Lankassa

Lomapäivien kunniaksi siis huima 1.30 tunnin lento Sri Lankaan. Tästä vielä parisen tuntia taittui taksilla lomakohteeseen, Bentotaan. Tällainen viikonloppumatkailu on tehnyt meikäläisestä heikon turistin: ei opaskirjoja, ei karttaa, ei suunnitelmaa, ei kameraan (paitsi tietysti kännykkä)... Mutta eipä siinä mitään, taksikuski osasi kertoa muutaman hyvän kohteen ja matkanvarrella Bentotaan käytti meidät Colombossa lounaalla ihan tuollaisessa kivassa paikassa. Mutta vaikka saari ei huisin iso ole, nämä kohteet olivat sen verran pitkän ajomatkan päässä että yhden rastin suorittamiseen menisi koko päivä ja melkein kannattaisi yöpyä siellä kohteessa. Näitä ensi kerralla siis. Taino, ei ensi kerralla mutta joku muu kerta... (stay tuned to the end of October(fest))

Hotelli sijaitsi erittäin ärsyttävästi aivan rannalla J ja sitä rantaa sitten riittikin käveltäväksi. 

Toisena päivänä teimme retken rannan toiseen päähän ja joen tullessa vastaan uimme yli ja jatkoimme rantareissua. Tosin paikallisten reaktiooista päätellen tämä ei tainnut olla se yleisin päähänpisto. (toimihuom. mitäs yllytti!) Uintireittimme oli aivan joen ja valtameren suulla ja jossain kohtaa matkaa saattoi tuntea ”pienen” virtauksen joka olisi mielellään ottanut mukaansa meren hyrskyihin. Nooh, oli siellä veneitä jos olisi hätä tullut mutta omin voimin selvittiin. Toki paluumatkalla oli edessä vielä toinen mokoma ylitys mutta hengissä ollaan vieläkin.

Seuraavana päivänä teimme jokiristeilyn. Ja kyllä, ne tunki mun syliin vauvakrokon. Pulssi oli ehkä noin 180 kun se lähestyi (ilme kertoo) mutta aika pian tasottui. Nahka oli kyllä ihanan tuntuista, vähän tekisi mieli sanoa että sellaisesta materiaalista tehty laukku ei olisi pahitteeksi mutta enhän minä nyt niin voi sanoa...

Isompia krokoja löytyi joen varrelta. Alkoi edellispäivän uintireissu hieman mietityttämään kun yksi kroko tuli vastaan muutaman sadan metrin päästä ylityspaikastamme...

 Yöelämä oli vähissä (lue olematon) sillä yökerhoja löytyy ainoastaan Colombosta ja sesonki ei ollut vielä alkanut joten beachpartyjä ei järjestetty. Kaiken kaikkeaan kuitenkin kelpo loma, kyllä, poltin nenän. Sain myös tatsia lentopalloon, ehkä noin kymmenisen vuoden jälkeen...

Pooja

Pooja on tapahtuma johon kuuluu ruoan yms muiden härpäkkeiden tarjoaminen jumalpatsaalle. Suitsukkeet palavat ja homman vetäjä varmasti hymisee jotain. Ideana siis on ”siunaaminen”. Viime viikolla meillä oli kaksi työvapaata pooja-päivien takia. Ensimmäinen oli tarkoitettu esimerkiksi koneiden siunaamiseen ja toinen vaikkapa koulukirjojen siunaamiseen. Myös auto piti siunata mutta tätä en päässyt todistamaan koska karkasin maasta (ks. Rantaa ja rokoja Sri Lankassa).

Kaikki masiinat tehtaalla siis oli koristeltu siunaamista varten. Ai että kun tuli särmäyskoneesta söpö noine hepeneineen mutta ehdoton suosikkini oli trukki. Sen, kuten myös autojen, siunaamiseen kuuluu että ajetaan kookospähkinän yli J 

Tehtaan tytskyt saivat hyvät hihitykset kun minäkin taas kömpelösti yritin hamuta ”pyhää”savua, jota tämä herra poojaaja kävi kaikille tarjoamassa ja läiskäisin myös kivan pooja-merkin otsaani.

Lomailua - Hua Hin

Tuo elefantti jumalan syntymäpäivä aiheutti taas sellaisen ikävän asian kuin pyhäpäivä, joka useimmiten täällä tarkoittaa myös sitä että se on "dryday" - alkoholiton päivä. Nokun töihin ei voinut mennä niin ei mukaan auta kuin lähteä reissuun. Tällä kertaa kohteena Thaimaan Hua Hin.

Lento kesti uuvuttavat 3,5 tuntia Bangokiin josta parin tunnin taksimatka vielä kohteeseen. Siis oma lentoni oli ihan kohtuullisen iisi mutta Aki sai vieruskaverikseen taas sellaisen "ei taas näitä" - inkkarin. Viimeinen puhelu tehdään kun on tullut kuulutus että sulkekaa laitteet, istuinojaa ei voi nostaa ennen kuin lentoemo tulee sitä huomauttamaan ja ennenkaikkea ei ainakaan pystytä pysymään omalla puolella tuolia. Ymmärrän toki että Intiassa on paljon porukkaa ja ihmiset ovat tottuneet tungoksiin mutta eikö se riitä että kaveri on viiden sentin päässä, onko aivan tulla toisen istuimen puolelle niin että olkapäät menevät limittäin? Ja tietenkin kun laskeutuminen piti aloittaa, josta oli kuuluttettu jo noin 10 minuuttia aikasemmin, tämä samainen sankari istuu vessassa niin että lentoemojen tarvitsee pari minuuttia koputella oveen ja houkutella herran omalle paikalleen jotta vihdoin voisi turvallisesti saapua maankamaralle. Mutta eihän tässä vaiheessa myökään turvavyötä laiteta. HUoh...

Hua Hinissa saikin jo omaa tilaa ja rauhaa. Sen lisäksi että nyt taisi olla vielä off-season, Hua Hin ilmeisemmin on asteen rauhallisempi kuin Pattaya, Phuket tai Bangok. Minulle myös huomautettiin enemmän kuin kerran että "minunlaiselleni" voisi sopia paremmin Pattaya tai Phuket, whatever that means... Minä nautin, eikös se ole pääasia :)

Tämähän oli meikäläisen ensimmäinen kerta ikinä Thaimaassa, me like! Thai ruoka taitaa olla tätä nykyä yksi lemppareistani, ei sen takia että söin hummeria ensimmäistä kertaa ikinä ;) vaan ihan muutenkin.

Ehdin kokeilla myös thai-hierontaa. Eikä olllut hassumpaa. Vähän se typy kikatteli kun käveli mun selän päällä ja ilmoitin että "yes yes, me like".

Illat meni minulla myöhäiseen (ei taida monelle tulla yllätyksenä) siitä huolimatta että ko. kohde oli rauhallisempi, Mielestäni Chennaihinkin voisi perustaa muutaman korttelin baarikadut :D Hiltonin yökerhossa myös pauhasi "What does the fox say", reps.

Paluulentomatka oli edelleen minun puolesta ihan ok, itse asiassa parempikin koska sattuneesta syystä lensimme takaisin päin Thai Airwaysilla eikä Air Asialla ja Thailla on huomattavsti paremmat tilat. MUTTA eiköhän Aki saanut taas kaverin viereensä! Käsittääkseni herrojen paikat olivat vielä kaiken lisäksi jossain muualla mutta taas tästä yhdentymisenhalusta siirtyivät lähemmäksi kavereitaan. Taas oli oma tila hakusessa, ei muuta kun käsinoja puolimatkaan estämään olkapään pääsyä toisten puolelle.

I´ll be back!

Elefantti jumalan synttärit

Eli  "Vinayagar Chathurthi"

Huomenna on pyhäpäivä. Yhden suosituimman, Ganesha, jumalan syntymäpäivä. Ganeshalla on norsun pää. Kyllä, tähänkin on ihan järkevä syy. Yleisimmän tarinan mukaan Parvati loi Ganeshan. Eräänä päivänä Parvatin mies Shiva suuttui Ganeshalle ja silpoi tämän pään irti. Tästä tietenkin suivaantuneena Parvati uhkasi tuhota koko maailman. Brahma, kaiken luoja, ei tästä pitänyt ja tyynnytteli Parvatin. Hänelle luvattiin herättää Ganesha henkiin ja että Ganeshasta tulisi kaikkien jumalten edessä palvottu jumala. Koska Ganeshan pää oli irti, Brahma korvasi sen ensimmäiseksi hänen eteensä tulleella eläimen päällä, mahtavalla norsun päällä.

Dodiin, ja Ganesha jumala on tunnetusti esteiden poistaja.

Tänään meillä oli lyhyt seremonia tehtaalla. Etupihallamme on tietenkin Ganeshan patsas ja se koristeltiin hienosti. Kaikki kerääntyivät temppelille, kengät tietenkin riisuttiin, ja tämä, varmaankin joku pyhä, herra aloitti shown. 

Hän pirskoitteli vettä, jollakin kasvin lehdillä käsillemme ja käsistä vettä heitettiin kuka mihinkin, päähän, kasvoille, siis ihan vähän vain. Sitten hän kiersi lautasen kanssa jossa oli kulhollinen kukkia ja jotakin muutakin. Kosketimme vuorollamme kukkia, hän kysyi nimen ja sopersi jotakin, minun kohdalla aika lyhyesti... Kaikki läpi käytyään lautasella ollut jauhe sytytettiin kevyesti palamaan ja hän jotakin mantraa toistellen viskeli kukkia Ganeshan päälle. 

Tämän jälkeen hän kiersi tuon tulen kanssa ja sitä piti sitten lehytellä itseensä päin ja moni otti tuota jauhetta ja hieroi pienen merkin otsaansa. Sitten otettiin kookospähkinä ja vesimeloni, joihin sytytettiin pieni tuli, tehtiin juhlaliikkeitä ja rikottiin maahan. Patsaan edessä tarjolla olleet ruokalautaset jaettiin meidän General managerille, talouspäällikölle ja minulle (nämä vielä vaihdettiin puhtaisiin ruokiin), lopuille jaettiin ruoka isoista ruokala-astioista.

Suurimmaksi osaksi ruoat olivat riisiä erilailla tehtynä. Tuon valkoisen riisihässäkän söin kokoaan sekä herneet ja hedelmämössön. 

Voitte kuvitella että oli aika jännittävä tapahtuma mutta hyvin mielenkiintoinen. Työntekijät naureskelivat hyväntahtoisesti "Liisa ihmemaassa" ilmettäni ja ihan syystäkin :)

Spore

Parisen viikkoa sitten oli Tamil Nadussa oli pyhäpäivä ja pitkän viikonlopun kunniaksi karattiin Singaporeen. Minulle oli mainostettu kuinka niin lähellä mutta kuinka niin vastakohta Intian sotkulle paikka voi olla. Juuri ennen kuin lähdin kotoa Aki muistutti että purukumi on sitten laitonta, no huh, juuri ehdin jättää purkat kotiin ja säästyin 500(?) Singaporen dollarin sakolta.

Mmm, kyllä, 500 dollarin eli vähän yli 300 euron  sakko roskastamisesta! Okei, kuulostaa jo aika extremeltä mutta puhdasta siellä sitten olikin. Ja myös muu ulkoasu, infra, rakennuksien kunnossapito, kaikki oli jotain, no, no kohtuullisen ensiluokkaista.

Mutta eikös se Murphykin laittanut lusikkansa soppaan: maassa jossa on purukumi on laitonta, enköhän minä sitten löytänyt syödyn purkan kassini pohjasta josta se oli jo ehtinyt tarttua housuihini kun pidin kassia sylissä! Siis for real??? Oli varmaan joku inkkari tämänkin takana, ei ainakaan kukaan paikallinen...

Perjantai-aamu oli aika raskas kun oltiin perillä kahdeksan aikaan aamulla mutta hotlan sai vasta kolmelta. Siitäkin selvittiin.

Lauantaina lähdimme Sentosan saarelle, joka siis on aivan siinä sillan tai 

meidän tapauksessa cable carin päässä satamasta. Tuo saari on kuin yksi iso huvipuisto: aktiviteetteja löytyy joka lähtöön sekä myös ihan oikeasti se huvipuisto ja vesipuisto. 

Suuntasimme Wavehouseen, jossa Aki veti flowridea. Meikäläisellä oli pientä matkarasitusta enkä sitten uskaltanut ja jälkeen päin kaduttaa järjettömästi. Ainoa vaihtoehto on että menen sinne uudestaan ;)

Clarke Quay:n ravintola-alue oli sekin huikea. Halkaisijaltaan pari korttelia suuntaansa täynnä ravintoloita, pubeja ja muutama yökerhokin sinne mahtui. Koko homma oli katettu eli kun Singaporen ilmastossa terdekelit ovat aina niin eipä haittaa edes taivaalta tulevat yllätykset.

Ja käytiin Hootersissa ;) Siellä oli Englantilaista omenasiideriä! Joo ei, Intiassa ei todellakaan löydy siideriä mistään. Tarjoilija oli hyvin ymmärtäväinen kun iloitsin tästä luksuksesta ja sanoin että Intiassa ei ole siideriä. Tähän hän tokaisin että taitaa olla hyvin monta asiaa mitä Intiassa ei ole, reps :D

Kolmen päivän tallustelun jälkeen pohkeissa tuntui ja jalat olivat aika hellänä, mikä ihana tunne!

To be continued... Täältä kun lento kestää Singaporeen neljä tuntia, Thaimaahan kolme ja puoli ja niin edelleen niin eiköhän pari muutakin paikkaa tule kierrettyä :)