Häähumua

Intiassa on tapana kutsua häihin kaikki vähääkään tutut aina työkavereista äidin siskon kaiman koiran pissattajan mummoon. Ja eihän häät koskaan ole halpoja. Köyhät perheet voivatkin jäädä pitkäksi ajaksi velkojen vangiksi mutta toisaalta ne tyttäret on pakko saada naimisiin, oli mikä oli, ja perinteisestihän morsmaikun perhe maksaa viulut (ja sitten vanhoillisissa perheissä vielä myötäjäisiä lisää).

Kaverini kaveri oli menossa naimisiin ja niin kävi että myös minä sain kutsun. Sen verran ollaan samoissa juhlissa pyöritty, ettei meneminen tuntunut ihan oudolta ja eikä tarvinnut mennä yksin.

Intialaiset häät ovat kaksiosaiset ja –päiväiset. Ensimmäisen päivän iltana on vastaanotto, jonne kaikki kutsun saaneet ovat tervetulleita toivottamaan onnensa. Pariskunta ja varmaan vanhemmatkin ajoittain ottavat vastaan ja tervehtivät nämä kaikki sadat ellei tuhannet onnittelijat. Prosessi voi kestää parista ehkä seitsemään tuntiin… Tulijoille tarjotaan ruoka. Häävieraat suuntaavat ruokalaan itsekseen jahka ovat hääparin tervehtineet. Ei mitään kakun leikkaamisia ja maljapuheita. Banaaninlehtiä on katettu valmiiksi ja niiden päälle pari sörsseliä. Sitten tarjoilijat tuovat riisiä, leipää ja lisää sörsseleitä. Voila. Sitten saa mennä kotiin.

Toisena päivänä, usein hele***** aikaisin aamulla noin 6.30, on hääseremonia. Näissä häissä onneksi arvostettiin myös unta ja seremonia alkoi vasta klo 9. Tänne tulee ainoastaan läheisemmät vieraat. Häät olivat hinduhäät joten seremonia oli hippasen erilainen kuin perus kristillisissä. Hääpari istuu tulen äärellä ja ympäristö on koristeltu ja laitettu. Pari pappismiestä vetää seremoniaa. Seremonia kestää parisen tuntia ja siihen kuuluu erinäisiä riittejä, joista minulle ei avautunut monikaan. Sen verran riiteistä tuli selväksi että mies (kaula)ketjuttaa naisen (kyllä kahleisiin vaan), sormus laitetaan naisen varpaaseen ja tämä täytyy tehdä kolme kertaa, yhdessä vaiheessa heidän 

päälle heitetään kukka-riisisekoitusta ja toivotellaan kaikenlaista hyvää, sormusta etsitään ämpäristä jossa on vettä, tämän tarkoituksena on tutustuttaa naista koskemaan miestä koska ennen tätä nainen ei ole ollut missään tekemisissä tai ainakaan missään fyysisessä kontaktissa miesten kanssa ja pappismiehet siinä sitten ohjeistavat ja paasaavat kaiken aikaa. Kaulaketjua ja sormusta naisen ei tulisi ottaa pois ikinä, paitsi sitten jos hänestä jää leski. Häävieraille tarjotaan ruokaa, sama rundi kuin ensimmäisenä päivänä.

Kyllä oli suomitytöllä aika paljon ihmettelemistä tuossa touhussa mutta en ollut ainoa hämmentynyt, yksi tarjoilija tuijotti meikäläistä metrin päässä varmaan kolme minuuttia putkeen eikä hän ehkä ollut ihan ainoa, joka kummasteli paikallaoloani, ihan hyvässä hengessä kuitenkin. Huvitusta myös aiheutti syömistyylini. Eihän siellä mitään haarukoita ja veitsiä ollut vaan omin pikku kätösin vaan. Sain sentään lusikan millä sitten lusikoin sörsseleitä leipäni päälle, kavereideni mielestä oli niin huvittavan näköistä että olisivat youtube videon kuvanneet. Varmaan olisivatkin ellei heidän kätensä olisi olleet niin riisin ja sörsselin peitossa ettei kännykkää viitsinyt kaivaa :D Pisteet sain kuitenkin edistymisestä; söin melkein kaikkea vaikka olikin perustulista ja toisena päivänä luovuin lusikasta loppua kohden. Odottakaahan vaan millaiset pöytätavat täällä vielä kehitän ;) Joulupöydässä nähdään!

SISH ja Kodaikanal

SISH = South Indian Super Hash

Hash (Hash house harriers) = Kansainvälinen ei-kilpailumielinen juoksukerho (tai nykypäivänä niiden maailmanlaajuinen verkosto). Perustettu Malesiassa vuoden 1938 joulukuussa. Brittiläiset sotilaat ja muut expatit aloittivat säännölliset maanantai-lenkit toipuakseen viikonlopun riennoista. Kerhon kuvaus on ennemminkin ”A drinking group with a running problem”.

Kolmen Etelä-Intialaisen Hash-ryhmän, Madras hash, Bangalore hash ja Hydrabad hash, 25-vuotis juhlavuoden kunniaksi järjestettiin Hash-suurtapahtuma SISH. Osallistujia kerääntyi viikonlopun kestävään tapahtumaan Kodaikanaliin noin 280.

Hash mallistoa

Pilvessä?

Kodaikanal löytyy Etelä-Intiasta, parin tunnin päästä Maduraista. Se on niin sanottu hill station, joka tarkoittaa että se sijaitsee vuoristoisella alueella korkeammalla ja ilmasto on huomattavasti viileämpää. Tällaisiin paikkoihin esimerkiksi Britti kolonialistit rakensivat kesämökkejä, jonne he pakenivat karkuun touko-heinäkuun sietämättömiä helteitä.

Lenkkipolulla tavattua...

Viileämpi ilmasto elokuun alussa tarkoitti että iltapäivällä oli noin 24 astetta. Hyvin mukava Suomalainen kesä siis. Saivat taas kanssahashaajat nauraa kun kerroin että tuo vuori-ilmasto oli "kuumempi" kuin keskiverto kesä Suomessa.

Apinoita riitti välillä ihan kuokkavieraiksiki

Vuoristoiset maisemat ja vehreys tekivät maisemista kauniit. Hashaaminen (eli juokseminen tai kävely) oli aika lailla nautinnollisempaa kuin Chennain hikisessä kuumuudessa.

Viikonlopun ohjelmaan kuului toki yksi lenkki per päivä ja sen lisäksi kaikenlaista hashmaista oheisohjelmaa. Kaljaviestit ja rehelliset kaljanjuontikisat ovat peruskauraa. Iltaohjelmaa täyttivät perinteinen Mr. ja Ms. Hash kisa, sketsit, ihmisten huutokauppaaminen hyväntekeväisyys tarkoitukseen ja tietenkin jatkot.