maanantai 27. lokakuuta 2014

Valon juhlaa – Diwali



Intiassa pääuskonnon ollessa eri kuin Suomessa myös niin sanotut pankkipäivät ajottuvat vähän eri lailla. Lokakuun noin puolessa välissä Hindujen Diwali on heidän ehkä suurin juhlansa ja verrattavissa meidän Jouluun. Keskellä viikko tehdas oli kiinni kaksi päivää. Diwaliin kuuluu lahjojen antaminen ja ilotulitteiden paukuttaminen, ja kunnolla. Voitte kuvitella kun asukastiheys Chennaissa on 20 000/km² verrattuna Turun 748,2/km² että pommit kajahtelevat täällä hieman erilailla, puhumattakaan niistä turvallisuusohjeista – niin siis anteeksi mistä? Onhan se omalla tavalla hienoa kun ei tarvitse kuin nostaa päätää jossain päin taivasta välähtää nätit värit mutta jos sotatannerta ei pääse pakoon edes vällyjen väliin niin suomalaisella voi alkaa vähän kiristää... Pommittelua kesti siis noin viisi päivää. Ensin voimistuen ja sitten laantuen. 



 Ei niin ettei jotain hyvääkin: minä sain ensimmäiset bisneslahjani ;)





perjantai 10. lokakuuta 2014

Rantaa ja rokoja Sri Lankassa

Lomapäivien kunniaksi siis huima 1.30 tunnin lento Sri Lankaan. Tästä vielä parisen tuntia taittui taksilla lomakohteeseen, Bentotaan. Tällainen viikonloppumatkailu on tehnyt meikäläisestä heikon turistin: ei opaskirjoja, ei karttaa, ei suunnitelmaa, ei kameraan (paitsi tietysti kännykkä)... Mutta eipä siinä mitään, taksikuski osasi kertoa muutaman hyvän kohteen ja matkanvarrella Bentotaan käytti meidät Colombossa lounaalla ihan tuollaisessa kivassa paikassa. Mutta vaikka saari ei huisin iso ole, nämä kohteet olivat sen verran pitkän ajomatkan päässä että yhden rastin suorittamiseen menisi koko päivä ja melkein kannattaisi yöpyä siellä kohteessa. Näitä ensi kerralla siis. Taino, ei ensi kerralla mutta joku muu kerta... (stay tuned to the end of October(fest))


Hotelli sijaitsi erittäin ärsyttävästi aivan rannalla J ja sitä rantaa sitten riittikin käveltäväksi. 

Toisena päivänä teimme retken rannan toiseen päähän ja joen tullessa vastaan uimme yli ja jatkoimme rantareissua. Tosin paikallisten reaktiooista päätellen tämä ei tainnut olla se yleisin päähänpisto. (toimihuom. mitäs yllytti!) Uintireittimme oli aivan joen ja valtameren suulla ja jossain kohtaa matkaa saattoi tuntea ”pienen” virtauksen joka olisi mielellään ottanut mukaansa meren hyrskyihin. Nooh, oli siellä veneitä jos olisi hätä tullut mutta omin voimin selvittiin. Toki paluumatkalla oli edessä vielä toinen mokoma ylitys mutta hengissä ollaan vieläkin.

Seuraavana päivänä teimme jokiristeilyn. Ja kyllä, ne tunki mun syliin vauvakrokon. Pulssi oli ehkä noin 180 kun se lähestyi (ilme kertoo) mutta aika pian tasottui. Nahka oli kyllä ihanan tuntuista, vähän tekisi mieli sanoa että sellaisesta materiaalista tehty laukku ei olisi pahitteeksi mutta enhän minä nyt niin voi sanoa...
Isompia krokoja löytyi joen varrelta. Alkoi edellispäivän uintireissu hieman mietityttämään kun yksi kroko tuli vastaan muutaman sadan metrin päästä ylityspaikastamme...







 Yöelämä oli vähissä (lue olematon) sillä yökerhoja löytyy ainoastaan Colombosta ja sesonki ei ollut vielä alkanut joten beachpartyjä ei järjestetty. Kaiken kaikkeaan kuitenkin kelpo loma, kyllä, poltin nenän. Sain myös tatsia lentopalloon, ehkä noin kymmenisen vuoden jälkeen...


maanantai 6. lokakuuta 2014

Pooja


Pooja on tapahtuma johon kuuluu ruoan yms muiden härpäkkeiden tarjoaminen jumalpatsaalle. Suitsukkeet palavat ja homman vetäjä varmasti hymisee jotain. Ideana siis on ”siunaaminen”. Viime viikolla meillä oli kaksi työvapaata pooja-päivien takia. Ensimmäinen oli tarkoitettu esimerkiksi koneiden siunaamiseen ja toinen vaikkapa koulukirjojen siunaamiseen. Myös auto piti siunata mutta tätä en päässyt todistamaan koska karkasin maasta (ks. Rantaa ja rokoja Sri Lankassa).

Kaikki masiinat tehtaalla siis oli koristeltu siunaamista varten. Ai että kun tuli särmäyskoneesta söpö noine hepeneineen mutta ehdoton suosikkini oli trukki. Sen, kuten myös autojen, siunaamiseen kuuluu että ajetaan kookospähkinän yli 








Tehtaan tytskyt saivat hyvät hihitykset kun minäkin taas kömpelösti yritin hamuta ”pyhää”savua, jota tämä herra poojaaja kävi kaikille tarjoamassa ja läiskäisin myös kivan pooja-merkin otsaani.